Kaukomaille matkaajan tulisi hakeutua ainakin kuukautta ennen matkaa lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle rokotustarpeen arviota varten, samalla tarkistetaan malarianestolääkityksen tarve. On myös syytä arvioida, onko matkailijalla sellaisia sairauksia, jotka voivat pahentua matkalla. Sepelvaltimotautia sairastavan on todennäköisempää kuolla matkalla sydäninfarktiin kuin malariaan.
Matkavakuutus tulee olla aina voimassa, ja vakuutusehdot kannattaa tarkastaa ennen matkaa. Euroopassa matkustettaessa kannattaa mukana olla Kelasta tilattava Eurooppalainen sairaanhoitokortti, jolla EU-maissa saa julkisissa sairaaloissa samanlaista hoitoa kuin kyseisen maan kansalaiset. Ilman vakuutusta joutuu kuitenkin maksamaan mahdolliset ylimääräiset kotimatkan kustannukset itse, ainoastaan Pohjoismaissa lähettävä sairaala maksaa sairaaloiden väliset siirrot. Matkavakuutus korvaa matkasairauden aiheuttamat kulut. Se ei korvaa olemassa olevan sairauden hoitoa ja korvaa sen pahenemisesta aiheutuvia kuluja yleensä korkeintaan viikon ajalta ja kotimatka on järjestettävä ja maksettava itse. On siis myös suuri taloudellinen riski matkustaa esimerkiksi sydänpotilaana.
Matkalta saatavien tautien ehkäisy on periaatteessa yksinkertaista. Tulee suojautua auringolta, pistäviltä hyönteisiltä (malaria, dengue ja monet muut taudit) sekä makealta luonnonvedeltä (skistostomiaasi, leptospiroosi). Ainakaan muualla kuin hiekassa ei kannata kävellä paljain jaloin (koukkumato, strongyloides). Eläimiä ei tule lähestyä liikaa (vesikauhu), ja liian läheistä kanssakäymistä ei kannata harrastaa ihmistenkään kanssa ilman suojausta (HIV ja muut sukupuolitaudit). Käsien ahkeralla pesulla ja käsien desinfektioainetta käyttämällä voi vähentää mikrobien siirtymistä pinnoilta omien käsien kautta suuhun, nenään ja silmiin ja vähentää siten hengitystieinfektioiden ja jonkin verran myös matkaripulin riskiä.
Ruoan ja juoman puhtaudesta huolehtiminen on vaivalloista ja houkutuksia on paljon. Matkaripulin (turistiripuli) riskiä voi jonkin verran vähentää olemalla huolellinen sen suhteen mitä suuhunsa pistää. Ruoka on turvallista, kun se on tuoretta ja tarjoillaan läpeensä kuumana. Lisäksi itse kuorittuja hedelmiä ja leipää sekä leivonnaisia voi syödä turvallisin mielin. Kaikki muu lisukesalaatista ostereihin tai puoliraakaan pihviin muodostaa selkeän riskin. Vaarallisimpia ovat hanavesi, pakkaamattomat maitotuotteet, raa’at kala- ja äyriäistuotteet sekä majoneesit ja muut tuotteet, joissa on kypsentämätöntä tai huonosti kypsennettyä kananmunaa. Kehitysmaissa edes luksushotellien tarjontaan ei kannata sokeasti luottaa, keittiö- ja tarjoiluhenkilökunnan oma hygienia vaikuttaa eniten tartuntariskiin.
Juomisista turvallisinta on kiehuvaksi keitetty vesi, jonka toki saa keittämisen jälkeen jäähdyttää. Myös kaupalliset pullovedet ja varsinkin hiilihapotetut juomat ovat yleensä turvallisia. Vesi voidaan retkeilyolosuhteissa myös suodattaa tai kemiallisesti desinfioida, mutta nämä eivät ole yhtä luotettavia menetelmiä kuin keittäminen.
Matkailijan merkittävimmät hallittavissa olevat riskit ovat erilaiset onnettomuudet. Kuolemantapauksia ja vakavia vammautumisia tapahtuu erityisesti liikenteessä, toiseksi eniten on hukkumisia. Nuoret miehet ovat erityistä riskiryhmää ja usein alkoholilla on osuutta asiaan. Näitä riskejä ei voi vähentää rokotuksin tai estolääkkeellä, vaan tarvitaan tervettä järkeä, tilanteen arviointikykyä ja kohtuullisuutta päihteiden käytön suhteen.