Perusperiaatteena on se, että mikrobikantajuuksia tulee ja menee, eikä niitä voi kotioloissa käytännössä täysin torjua eikä loputtomasti pohtia.
Ongelmamikrobin kantajuuteen liittyy helposti likaisuuden tunteita, vaikka se ei olisi lainkaan aiheellista. Mehän kaikki kannamme bakteereita, niitä on pelkästään suolistossamme 1,5 kiloa! Tilanne korostuu, kun vain yksi bakteerilaji nostetaan esiin ja jos sen perusteella aletaan julkisissa kanssakäymisissä muuttaa toimintatapoja. Kantaja kokee itsensä usein erilaiseksi ja syrjityksi, kun hänet sijoitetaan sairaalassa yhden hengen huoneeseen ja henkilökunta pukeutuu suojaimiin. Suojauskäytännöt ovat kuitenkin osa potilasturvallisuutta. Aina se ei myöskään ole ikävää: yhden hengen huone tuo asukkaalleen myös omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Varotoimet pyritään aina toteuttamaan ammattitaitoisesti ja eleettömästi.
Moniresistentin bakteerin kantajuuteen liittyy joskus kotona ollessa tartuttamisen pelkoa. Voinko ottaa lasta syliin, voinko halata, voinko olla intiimissä kanssakäymisessä? Perusperiaatteena on se, että mikrobikantajuuksia tulee ja menee, eikä niitä voi kotioloissa käytännössä täysin torjua eikä loputtomasti pohtia. Jos omaisen terveydentila ja mahdollinen kantajuuden siirtyminen häneen huolettaa, riskiarvioista ja menettelytavoista on hyvä puhua lääkärin kanssa.
Moniresistentin bakteerin kantajuutta ei tarvitse hävetä. Emme kuitenkaan suosittele avoimesti puhumaan kantajuudesta työpaikalla tai ystäväpiirissä, koska aina voi olla henkilöitä, joita tieto kuitenkin ahdistaa, eikä sitä ole puhumalla helppo lieventää.
Edellinen sivu