Keskustelu avun tarpeesta on monesti luontevinta aloittaa läheisten ja omaisten kanssa. Sinunkin on toivottavasti helppo miettiä, keneen haluaisit tällaisessa asiassa turvautua. Läheiset tarjoavat apuaan usein myös pyytämättä ja avun antaminen ja vastaanottaminen voivatkin muodostua tavaksi aivan huomaamatta.

Myös naapurit voivat tuoda turvaa ja pienimuotoista tukea yksin asuvalle. Jotkut ovat sopineet naapurin kanssa esimerkiksi toimintatavasta, jossa naapuri katsoo aamulla ikäihmisen ikkunalle ja tarkistaa, onko hän avannut verhonsa. Verhojen avaaminen on yhdessä sovittu merkki siitä, että kaikki on kunnossa.

Avun saaminen ja antaminen muuttavat arkea

Avun tarpeelle on aina syynsä ja muuttuneeseen tilanteeseen sopeutuminen vie oman aikansa. Aikaa sopeutumiseen tarvitsee sekä avun tarvitsija että apua antava läheinen.

Avun tarvitsija voi varsinkin alkuvaiheessa kokea itsensä avuttomaksi. Hänestä voi tuntua siltä kuin ei pystyisi enää mihinkään. Monesti avustettavalla on kuitenkin vielä paljon omia voimavaroja jäljellä. On tärkeää, että ne saadaan uudelleen käyttöön.

Avun tarvitseminen ei tarkoita sitä, että oma elämä pitäisi antaa muiden ohjattavaksi. Jotta avun tarvitsijan itsemääräämisoikeus ja tahto voivat toteutua, täytyy toki myös avustavan henkilön olla riittävän hienotunteinen ja kuunteleva.