Muu hoito

Kovasti kutisevassa ihottumassa ihoa voi suojata raapimiselta käyttämällä ihottuma-alueiden suojana joustavia sidoksia. Sidoksia käytetään erityisesti raajojen ihottumassa.

Sidoksena voidaan käyttää esimerkiksi putkisukkaa. Sidos laitetaan iholle perusvoiteen tai lääkevoiteen imeydyttyä.

Käsien ihottumassa voi käyttää suojana puuvillaisia hanskoja.

Sinkkivoidesukat sisältävät sinkkioksidipastaa ja sopivat raajojen sitkeän, hilsehtivän ihottuman hoitoon. Sinkkisukka laitetaan lääkevoiteen tai perusvoiteen päälle ja kiinnitetään paikoilleen putkisukalla tai sideharsolla. Sukka voi olla paikoillaan muutaman päivän eli kunnes se kuivahtaa.

Kortisonivoiteiden imeytyminen saattaa lisääntyä peittohoidolla, jota voidaan käyttää sitkeän, pienialaisen ihottuman hoidossa. Peittohoidossa ihottuma-alue peitetään apteekista saatavalla hydrokolloidilevyllä eli niin sanotulla keinoiholla, jonka alle on laitettu liuosmuotoista kortisonia. Hydrokolloidilevy saa olla paikoillaan useamman päivän, ja tämän jälkeen hoitoa jatketaan usein tavanomaisella lääkevoitelulla.

Ihottuman ollessa akuutti, kuumottava ja vetistävä, saattavat kosteat kääreet rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Kosteiden kääreiden käyttö lopetetaan ihottuman kuivahdettua.

Valmistus ja käyttö

Sidos, esimerkiksi harsotaitos tai pala vanhaa lakanakangasta tai ohutta pyyheliinaa, taitellaan 3–4-kerroksiseksi taitokseksi ja kastellaan apteekista saatavalla keittosuola- tai sinkkisulfaattiliuoksella (0,25 %). Sidoksesta puristetaan liika neste pois, ja sidos asetetaan hoidettavalle ihoalueelle. Haihtumisen estämiseksi sidoksen päälle voidaan levittää esimerkiksi voipaperia. Kääreen voi vielä kiinnittää kuivalla sidoksella.

Keittosuolaa ja sinkkisulfaattiliuosta saa apteekista ilman reseptiä.

Kostealla sidoksella hoidetaan vetistävää ihottuma-aluetta noin 30–60 minuutin ajan. Tämän jälkeen ihottuma-alueelle levitetään joko lääkevoide tai perusvoide. On tärkeää huolehtia, että sidos ei pääse kuivumaan.

Lisätietoa:

Potilasohje kostean kääreen käytöstä atooppisen ekseeman hoidossa (Käypä hoito)

Antibiootteja tarvitaan atooppisen ihottuman hoidossa vain harvoin. Yleensä atooppisen ihottuman tulehdus rauhoittuu riittävällä lääkevoiteiden käytöllä. Antibioottikuuria tarvitaan vain, mikäli ihottumassa on voimakas bakteeritulehdus. Kuurin tarpeen arvioi aina lääkäri. Mikäli lääkäri päätyy aloittamaan antibioottikuurin, tulee sen aikana käyttää tavanomaista paikallishoitoa, yleensä lääkevoiteita.

Mikäli atooppisen ihottuman pahenemisvaiheeseen liittyy voimakas ihon märkiminen, rupeutuminen, kuume ja yleinen sairauden tunne, saattaa antibioottikuuri olla tarpeen. Tuolloin on syytä hakeutua lääkäriin.

Joihinkin kortisonivoiteisiin on yhdistetty antibioottia, mutta näille voiteille on harvoin tarvetta atooppisessa ihottumassa, koska yleensä jo pelkkä voiteen sisältämä kortisoni riittää rauhoittamaan ihottuman.

Antihistamiineja käytetään yleisesti allergiaoireiden hoidossa eli esimerkiksi, jos siitepölyt tai eläinten hilse aiheuttavat nenä- tai silmäoireita. Sen sijaan atooppisessa ihottumassa antihistamiineista on usein vain vaatimaton apu. Antihistamiineja voi halutessaan kokeilla, mutta mikäli niistä ei ole apua, ne kannattaa lopettaa.

Joskus atooppisen ihottuman kutinaan saatetaan käyttää iltaisin otettavaa väsyttävää antihistamiinia hydroksitsiinia, jonka teho perustuu sen keskushermostovaikutukseen. Atooppisen ihottuman voimakas kutina on yleensä merkki aktiivisesta ihottumasta ja rauhoittuu parhaiten tehokkaalla paikallishoidolla.

Sisäisten kortikosteroidien pitkäaikaiseen käyttöön liittyy merkittäviä haittavaikutuksia, eikä niiden käyttöä atooppisen ihottuman hoidossa suositella. Niillä on nopea teho ihottuman hoidossa, mutta teho on väliaikainen ja kuurin loputtua ihottuma palaa usein ennalleen. Mikäli atooppinen ihottuma on hyvin vaikeahoitoinen, voidaan lääkärin harkinnan mukaan joskus käyttää myös sisäistä kortisonikuuria. Tuolloin on kuitenkin tärkeää toteuttaa myös paikallishoito huolellisesti, jotta ihottuma ei pahenisi heti kuurin loputtua.

Mikäli atooppista ihottumaa ei saada hallintaan oikein toteutetulla lääkevoiteiden käytöllä ja valohoidoilla, voidaan harkita suun kautta otettavaa immunosuppressiivista lääkitystä. Nämä lääkkeet lamaavat elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa, jolloin myös atooppisen ihottuman tulehdus rauhoittuu. Samalla ne kuitenkin altistavat esimerkiksi infektioille. Koska näillä lääkkeillä voi olla myös muita vakavia haittavaikutuksia, niitä käytetään vain vaikean ja muille hoidoille reagoimattoman atooppisen ihottuman hoidossa.

Yleisemmin Suomessa käytetään siklosporiinia, atsatiopriinia ja metotreksaattia. Nämä lääkkeet eivät sovi kaikille ja vaativat huolellisen alkukartoituksen sekä säännöllisen verikoeseurannan. Lääkkeitä ei yleensä ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön.

Vakiintumattomien ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen, kuten kiinalaisten yrttivalmisteiden, homeopatian, vitamiinien, seleenin tai sinkin, osalta luotettava tutkimusnäyttö on joko puutteellista tai niillä ei ole osoitettu olevan tehoa. Välttämättömillä rasvahapoilla ei ole todettu olevan tehoa atooppisen ihottuman hoidossa.

Atooppisen ihottuman kutinan tärkein ja tehokkain hoito on ihottuman mahdollisimman tehokas paikallishoito. Ihottuman ollessa rauhallinen ihon kutina saattaa rauhoittua perusvoiteella. Ihottuman ollessa vaikeampi tarvitaan lääkevoiteita. Tavoitteena on rauhoittaa ihottuma täysin käyttämällä lääkevoiteita riittävän aktiivisesti ja riittävän pitkään, tarvittaessa ylläpitohoitona. Ihottuman rauhoittuessa myös kutina yleensä helpottaa.

Akuutissa ihottumavaiheessa myös kosteat kääreet rauhoittavat usein kutinaa ja polttelua. Samoin öljykylvyistä voi olla apua. Raajojen ihottumassa putkisukat tai puuvillahanskat ja -sukat estävät raapimista esimerkiksi yöaikaan, ja niiden alla voi kokeilla myös sinkkivoidesukkaa.