Ultraviolettisäteily on sähkömagneettista säteilyä, jota ihminen ei kykene aistimaan. UV-säteily jaetaan UV-A-, UV-B- ja UV-C -säteilyyn.

UV-säteily aiheuttaa ihossa punoitusta, palamista, ruskettumista ja ihon ikääntymistä. Ihon rusketus on ihon suojautumiskeino ja jo merkki ihon vaurioitumisesta. UV-säteily vaurioittaa ihon perimäainesta eli DNA:ta, ja vaurioituneet tai väärin korjaantuneet DNA-vauriot altistavat myöhemmin ihosyövälle.

UV-A-säteily tunkeutuu ihon syvimpiin kerroksiin ja ruskettaa ihossa olevaa pigmenttiä sekä aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. Se läpäisee myös lasin. Auringon maanpinnalle pääsevästä säteilystä 90–99 prosenttia on UV-A-säteilyä.

UV-B-säteily polttaa ihoa. Se tunkeutuu ihon pintaosiin, ja sen vaikutuksesta iho paksuuntuu ja ruskettuu. Sen osuus on 1–10 prosenttia saamastamme auringon säteilystä. UV-B ei läpäise lasia.

UV-C-säteily on polttavin säteily. Se ei pääse maan pinnalle asti, sillä maapallon ilmakehän otsonikerros suodattaa sen. Sitä käytetään keinotekoisena esimerkiksi desinfiointilaitteissa.

Lue lisää: Otsoni, Ilmatieteenlaitos

Ympäristö vaikuttaa auringon UV-säteilyn määrään. Uimarannoilla ja vesillä sekä lumen vaikutuksesta auringon säteilystä heijastuu jopa 90 prosenttia takaisin. Pilviselläkin säällä iho voi palaa.

UV-säteilyn määrästä tiedotetaan kaikkialla maailmassa kansainvälisellä UV-indeksillä (UVI), joka ilmoittaa UV-säteilyn haitallisen määrän helposti hahmotettavina lukuina, välillä 0–20. Suojautumisen tarve haitallisilta UV-säteiltä alkaa, kun UVI on ≥ 3. Suomessa korkeimmat luvut mitataan normaalisti toukokuusta elokuuhun.

Lue lisää: Ultraviolettisäteily, Ilmatieteenlaitos

Ihmisten käyttäytymistottumukset vaikuttavat saatuihin vuotuisiin UV-annoksiin. Aurinkolomat ovat lisääntyneet 1970-luvulta lähtien, ja toisaalta ihmiset työskentelevät enemmän sisätiloissa, joten vaalea iho palaa herkästi talvilomalla etelän auringossa. Ulkotyöntekijöihin (kuten maanviljelijä, asfalttityöntekijä tai puutarhuri) kohdistuu keskimäärin nelinkertainen säteilyannos verrattuna sisätyötä tekevään.

Lue lisää: Ultraviolettisäteily ja ihminen, STUK (PDF)

Saanko riittävästi D-vitamiinia, vaikka
suojaudun auringolta?

Auringon UVB-säteet käynnistävät iholla D-vitamiinin tuotannon, mutta samat säteet myös vaurioittavat ihon DNA:ta eli perimäainesta.
Ihon ei tarvitse ruskettua tai punoittaa, jotta elimistön D-vitamiinituotanto käynnistyy.

Ihosyöpien ehkäisemiseksi kannattaa olla auringossa aina suojattuna, koska iholta jää näkyviin tarpeeksi alueita, joista saamme D-vitamiinia. Aurinkoa ei siis tarvitse ottaa – ulkona oleilu on riittävää. D-vitamiini kannattaa mieluummin ottaa tabletteina kansallisten suositusten mukaisina annoksina kuin auringon ihosyöpää aiheuttavasta UV-säteilystä.

Korkean ihosyövän riskiin kuuluvien (aiempi ihosyöpä, runsasluomisuus, ihon vaikea aurinkovaurio jne.) ja valoyliherkkyydestä kärsivien henkilöiden on aiheellista suojautua auringolta tehokkaalla tavalla. Vaikka ihon suojaaminen UV-säteilta vähentää D-vitamiinin muodostusta ihossa, tutkimukset osoittavat aurinkosuojavoiteita käyttävien veren D-vitamiinipitoisuuden olevan riittävä – syy lienee se, että aurinkosuojavoidetta käytetään liian ohuelti.
Suomen leveysasteilla tarvitsemme D-vitamiinilisää suun kautta nautittuna talvikuukausina (lokakuusta huhtikuuhun) – erityisesti lapset, vanhukset ja luukatoa kärsivät ympäri vuoden. Ihonsa terveydellisistä tai muista syistä suojaavien täytyy myös muistaa D-vitamiinien käyttö ympäri vuoden.

Edellinen sivuSeuraava sivu