Mohsin kirurgia

Mohsin kirurgiassa leikkaava lääkäri ja patologi tekevät tiivistä yhteistyötä leikkauksen aikana. Tutkimalla kudosnäytettä leikkauksen aikana pyritään siihen, että koko kasvain saadaan poistettua kerralla.

Ensimmäisen version nykyisin Mohsin kirurgiana tunnetusta leikkaustavasta eli marginaali- tai mikroskooppikontrolloidusta kirurgiasta esitteli yhdysvaltalainen kirurgi Frederic Mohs vuonna 1941. Mohsin kirurgia eroaa perinteisestä kirurgiasta toimenpiteen toteuttamisen, ajankäytön sekä näytteen käsittelyn ja tutkimuksen suhteen.

Mohsin kirurgiaa on käytetty melkeinpä kaikkiin ihosyöpiin, mutta käytännössä kuitenkin tekniikkaa käytetään enimmäkseen ja Suomessa ainoastaan erittäin vaikeiden tyvisolukasvainten eli basalioomien hoidossa. Kookkaan tai uusiutuvan basaliooman reunoja on välillä erittäin vaikea erottaa terveestä kudoksesta paljaalla silmällä, jolloin patologin lausunnon mukaan kasvain saattaa ulottua reunaan tai terveen kudoksen marginaali jää liian niukaksi. Tällöin potilas joudutaan kutsumaan uusintaleikkaukseen. Näitä vaikearajaisia kasvaimia on 4–5 prosenttia basalioomista.

Mohsin kirurgiassa leikkaava ihotautilääkäri ja ihopatologi tekevät kiinteää yhteistyötä. Leikattu ihopala merkitään tarkasti, ja ihopalasta tehdään jääleikkeet, jotka pikavärjätään. Patologi ja leikkaava lääkäri tutkivat näytteen heti potilaan odotellessa. Jos kasvain ulottuu reunaan, leikkaamista jatketaan niin kauan, kunnes sairaita soluja ei enää havaita. Haava suljetaan vasta sitten, kun kasvain on saatu kokonaan pois.

Kun kasvain poistetaan perinteisen kirurgian tapaan, poistetusta näytteestä tehdään joitakin poikittaisia leikkeitä patologin histologista arviota varten, jolloin vain pieni osa (useimmiten alle 1 %) todellisista terveen kudoksen marginaaleista saadaan näkyviin. Mohsin kirurgiassa näytteestä tehdään horisontaaliset leikkeet pohjasta alkaen siten, että alas käännetyt reunat saadaan mukaan leikkeisiin. Näin leikkeisiin saadaan näkyviin koko pohja sekä kaikki reunat kokonaisuudessaan eli noin 100 prosenttia. Tällä menetelmällä saadaan varmistettua luotettavammin koko kasvaimen poisto.

Kuvassa vasemmalla perinteinen näytteen käsittely: pohjaan ulottuva kasvain (ympyröity alue) jää havaitsematta, vaikka histologisissa leikkeissä näyttäisi olevan selkeät terveen kudoksen marginaalit.

Kuvassa oikealla näytteen käsittely Mohsin tekniikalla: näytteen reunat vapautetaan veitsellä ja näyte asetetaan lasille pohja alaspäin, jotta saadaan koko pohja ja kaikki ihon reunat esille. Näyte leikataan pohjan suuntaisesti alhaalta ylöspäin, jolloin kasvain tulee esille, jos se ulottuu pohjaan tai reunaan.

Mohsin kirurgiaa tehdään Suomessa tällä hetkellä ainoastaan Helsingissä Iho- ja allergiasairaalassa noin kerran kuukaudessa, ja hoidettavana on kahdesta neljään potilasta päivässä. Toiminta on kallista, koska se vaatii runsaasti resursseja ja erityisosaamista. Tämän vuoksi potilaat valikoidaan tarkkojen kriteereiden mukaisesti. Tarvetta Mohsin leikkauksille olisi enemmänkin.​

Kaksivaiheista ns. slow Mohs –leikkaustekniikkaa voidaan toteuttaa muissakin sairaaloissa haasteellisten ja hankalasti erottuvien basalioomien hoidossa. Leikkauksen ensimmäisessä vaiheessa kasvain poistetaan näytteeksi, mutta haavaa ei suljeta vaan se peitetään sidoksilla noin viikoksi. Leikkaava lääkäri käynnistää ja merkitsee iholta poistetun kudospalan samaan tapaan kuin Mohsin kirurgiassa ja se fiksoidaan formaliinilla. Tämän jälkeen palasta tehdään horisontaaliset Mohsin leikkeet pohjasta pintaan päin, jolloin saadaan kaikki näytteen reunat ja koko pohja näkyviin patologin tutkimusta varten. Viikon kuluttua potilas tulee uudelleen toimenpiteeseen, jolloin haava suljetaan, jos patologi ei ole todennut ihokasvainta näytteen reunoilla. Jos kasvain ei ole poistunut kokonaan, tarkkojen merkintöjen avulla voidaan tehdä kohdennetusti lisäleikkaus ennen haavan sulkua.


Edellinen sivuSeuraava sivu