Virus aktivoituu myöhemmin elämän aikana ja siirtyy hermoa pitkin ihoon. Vyöruusun esiintyvyys väestössä on 10-30%:n luokkaa, ja arvioiden mukaan yli 80-vuotiaista sen sairastaa joka toinen. Vyöruusun alttius lisääntyy oman puolustusjärjestelmän heikentyessä ja korkean iän lisäksi sen riskiä lisäävät voimakas fyysinen tai psyykkinen stressi, sisäisten kortikosteroidien käyttö tai muu puolustusjärjestelmää heikentävä lääkitys, HIV/AIDS, syöpä ja syöpähoidot sekä diabetes. Lapsilla vyöruusu on hyvin harvinainen.
| Vyöruusun oireet | Vyöruusu on yleensä toispuoleinen, vyömäinen rakkuloiva ihoinfektio, joka ulottuu tavallisesti 1-2 tuntohermon hermottamalle ihoalueelle. Sen yleisimmät paikat ovat vartalo (kylki, pakara) ja kasvot, harvemmin raajat. Suurimmalla osalla vyöruusun rakkulamuodostusta edeltää ihoalueen kipu, vihlominen ja kosketusarkuus. Kipuoire voi edeltää ihomuutoksia usealla päivällä. Rakkulat nousevat 1-8 vuorokauden viiveellä ja ovat alkuun kirkkaita muuttuen myöhemmin märkiviksi tai verestäviksi. Iho on punoittava. Uusia rakkuloita ilmaantuu usean päivän ajan ja ne yhtyvät toisiinsa, rikkoutuvat ja rupeutuvat. Rakkulat parantuvat noin kuukauden sisällä. Kasvohermon alueella vyöruusu saattaa infektoida silmän (n. 15%:lla) ja suun limakalvoille voi nousta rakkuloita. Vyöruusu voi olla myös pelkästään suussa, usein kitalaen alueella. Iholla vyöruusu voi joskus esiintyä myös ilman rakkuloita. Vyöruusun todetaan taudinkuvan perusteella, mutta virus voidaan tarvittaessa osoittaa rakkulasta.
Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Kuva: Vyöruusun aiheuttamia rakkuloita otsalla. |
| Vyöruusun hoito | Terveen ihmisen lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Kipuun käytetään tavanomaisia särkylääkkeitä. Ihottuma-aluetta suositellaan pesemään tai kylvettämään ja siihen voi levittää antibakteerista voidetta. Lääkäriin tulee hakeutua, mikäli vyöruusu on kasvojen alueella, siihen liittyy kovaa kipua tai ihottumareaktio on laaja. Henkilöillä, joilla oma puolustusjärjestelmä on heikentynyt sairauden tai lääkityksen vuoksi, vyöruusu on aina aihe hakeutua lääkäriin. Yli 60-vuotialla taudinkuva on usein vaikeampi, ja lääkehoitoa tarvitaan herkemmin. Vyöruusun hoitona käytetään viruslääkitystä. Varhain aloitettu lääkehoito nopeuttaa taudista parantumista ja vähentää myöhäisoireiden (jälkikipu) esiintymistä. Lähes kaikilla vyöruusupotilaalla on ihon kipua ja osalle kehittyy ns. jälkikipu kyseiselle ihoalueelle (postherpeettinen neuralgia). Tämä kipu ja ihoalueen arkuus voi jatkua useita kuukausia iho-oireiden jo parannuttua. Lääkäri arvioi akuutin kivun ja postherpeettisen neuralgian lääkehoidon. |
| Vyöruusun ennaltaehkäisy | Vyöruusun on olemassa rokote, joka vähentää vyöruusun ja jälkikivun riskiä yli 50-vuotiailla potilailla. Rokotteen teho on parhaimmillaan noin 50 -60 vuoden iässä mutta hiipuu kohti 80-vuoden ikää. Myös rokotettu henkilö voi saada vyöruusun, mutta taudinkuvaltaan lievempänä. Rokote sisältää eläviä heikennettyjä viruksia eikä siksi sovellu immunosuppressoiduille eli henkilöille, jotka saavat omaa vastustuskykyä heikentävää hoitoa. Rokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan. |