Jäsennystä muutosvaiheeseen

Sopeutumisvalmennuksen lähtökohta on sairastumisen tai diagnoosin saamisen myötä syntynyt uusi elämäntilanne, jossa potilas sekä hänen läheisensä tarvitsevat tukea ja apua. Kurssimuotoinen tai yksilöllinen valmennus tarjoaa mahdollisuuden jäsentää tilannetta ja vahvistaa voimavaroja muuttuneessa elämänvaiheessa.

Sopeutumisvalmennuskursseilla kuntoutuja nähdään aktiivisena, omaan elämäänsä vaikuttavana asiantuntijana. Osallistujia tuetaan ymmärtämään oman tai perheenjäsenen vamman tai sairauden vaikutuksia identiteettiin, arkielämään ja yhteisön jäsenenä toimimiseen.

Kursseilla ei yleensä ole  potilaan harvinaissairaudelle tietosisällöltään muokattua valmennusta, vaan siinä keskitytään sopeutumista yleisemmin tukeviin sisältöihin. Kurssi on osa eheytymisprosessia, jossa vuorovaikutuksella ja vertaistuella on tärkeä tehtävä. Siellä ei kuitenkaan välttämättä tapaa samaa sairautta sairastavia.

Lähtöpisteenä elämäntilanne

Sopeutumisvalmennuksessa painottuvat ihmisen elämänvaiheet, elämäntilanne ja elinympäristö.

Sopeutumisvalmennuskurssit toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä. Ihanteellista on, jos valmennus toimii yhteistyössä kuntoutuksesta vastaavan hoitotiimin kanssa.

Sopeutumisvalmennusta suositellaan yleensä puolen vuoden tai vuoden kuluttua sairastumisesta tai taudinmäärityksestä, tai kun arkielämä on vakiintunut ja sairaudesta alkaa nousta mieleen kysymyksiä.

Alun perin sopeutumisvalmennusta kehittivät suomalaiset vammaisjärjestöt. Nyt sopeutumisvalmennuskursseja järjestävät myös kuntoutuslaitokset ja eri sairausryhmiä edustavat potilasjärjestöt.

Sairaalassa sopeutumisvalmennuksesta ja siihen hakeutumisesta kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä, omalta hoitajalta tai kuntoutusohjaajalta.

Kela voi korvata sopeutumisvalmennuskurssin harkinnanvaraisena kuntoutuksena tai vaikeavammaisen kuntoutuksena.