Suonipoikkeavuudet

Suonipoikkeavuudet jaetaan suonikasvaimiin ja suoniepämuodostumiin.*

Suonikasvaimiin luokitellaan hemangioomat, jotka ovat melko yleisiä. Harvinaisia suonikasvaimia ovat esim. kaposiforminen hemangioendotelioma ja tufted angiooma.

Suoniepämuodostumat jaetaan hiussuoni-, laskimo-, valtimo- tai imusuoniepämuodostumiin. Myös eri suonityyppien sekamuodot ovat tavallisia. Lisäksi tunnetaan suonipoikkeavuuksiin liittyviä̈ oireyhtymiä̈, kuten esim. Klippel-Trenaunay –oireyhtymä ja Sturge Weber oireyhtymä ja PHACES oireyhtymä.

Suonipoikkeavuuksien syntysyy on tuntematon. Pienessä osassa suonipoikkeavuuksista tunnetaan niihin liittyvä geenivirhe. 

Vaikka suonipoikkeavuuksia on tunnistettu jo pitkään, on niiden diagnostiikka ollut varsin epätarkkaa ja hoitomuodot ovat vaihdelleet suuresti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tietämys suonipoikkeavuuksista on lisääntynyt huomattavasti johtaen diagnostiikan ja hoitomuotojen kehittymiseen. 

Suonipoikkeavuuksien hoidon tarpeen määrää tavallisesti potilaalle niistä aiheutuva haitta. Oireettomina tai hyvin lieväoireisina niitä ei tarvitse hoitaa vaan oleellista on saada oikea diagnoosi ja potilaalle oikeaa tietoa sairaudestaan. Esimerkiksi hemangioomista suurin osa häviää itsestään.

Suonipoikkeavuuden laajuudesta tai sijainnista riippuen suonipoikkeavuudesta voi kuitenkin olla merkittäviä oireita: kipua, toiminnallista haittaa tai hyvinkin vaikea ulkonäköhaitta. Osaan suonipoikkeavuuksista ja verisuonikasvaimista voi liittyä veren hyytymishäiriöitä. 

Suonipoikkeavuuden hoito suunnitellaan potilaskohtaisesti suonianomaliatyöryhmän yhdessä sopimien hoitoperiaatteiden mukaisesti. Tarvittaessa diagnostiikka- ja hoitosuunnitelma tehdään monitieteisessä työryhmässä, jossa on monen eri erikoisalan suonianomalioihin perehtyneitä asiantuntijoita. 

Suonikasvaimet hoidetaan useimmiten lääkkeillä ja/tai leikkauksella. Suoniepämuodostumat hoidetaan ensisijaisesti suonensisäisillä toimenpideradiologisilla hoidoilla. Silloin epämuodostuma-alueelle ruiskutetaan epämuodostumaa kutistavaa ainetta, sklerosanttia. Sklerosantti valitaan hoidettavan paikan ja kyseessä olevan suonityypin mukaan. Hoitokertoja voidaan tarvita useampia. Myös kirurgiaa ja laserhoidot ovat käytössä. Hoidossa käytetään myös yleisesti painetekstiilejä ja erilaisia terapioita kuten lymfa-, fysio- ja toimintaterapia.

*Käytämme kansainvälisen suonianomaliayhdistyksen (Internationa Society for the Study of Vascular Anomalies, ISSVA) suonipoikkeavuuksien luokittelua vuodelta 2014.


Seuraava sivu