Nefronoftiisi

Nefronoftiisi

Avainsanat: Kystinen medullaarinen munuaistauti, NPH, NPHP


Nefronoftiisi on krooninen munuaistiehyiden ja välikudoksen sairaus eli tubulointerstitiaalinen nefropatia. Sairaus johtuu geenivirheestä, josta aiheutuu munuaiskudoksen surkastuminen ja vaikea munuaisten vajaatoiminta. Tautia on kuvattu kolme kliinistä päämuotoa, joista tavallisin ilmenee kouluiässä. Taudin edetessä munuaisten toimintaa tuetaan lääkkeellisesti ja loppuvaiheessa on aloitettava dialyysihoito. Munuaisen siirto on ainoa parantava hoito.

Oirekuvaus

​​Lapsuusiän nefronoftiisissa virtsamyrkytys (uremia) kehityy yleensä ennen 3 vuoden ikää. Tauti voi ilmentyä jo sikiöaikana johtaen lapsiveden vähyyteen ja sitä kautta mm. sikiön keuhkojen vajaakehitykseen tai se voi alkaa pian syntymän jälkeen.

Nuoruusiän nefronoftiisi on taudin yleisin muoto. Oireet alkavat ilmaantua tavallisimmin varhaisessa kouluiässä. Sairauden myötä munuaisten kyky väkevöidä eli konsentroida virtsaa heikkenee, josta johtuen erittyvä virtsa on tavallista laimeampaa. Ensimmäisiä oireita ovat tavallisesti runsas virtsaaminen ja sen seurauksena runsas juominen. Tällöin esimerkiksi yökastelu voi alkaa uudelleen lapsen opittua jo kuivaksi. Virtsaan ei yleensä erity valkuaista ja muutkin tavallisen virtsatutkimuksen löydökset ovat normaalit. Anemia kehittyy jo taudin varhaisvaiheessa. Lisäksi lapsen kasvu häiriintyy ja etenevän munuaissairauden merkit kehittyvät. Tauti etenee loppuvaiheen munuaisvajaatoimintaan keskimäärin 13 vuoden iässä, jolloin on aloitettava munuaistoiminnan korvaushoito (dialyysi tai munuaisensiirto).

Kolmas, harvinainen muoto on myöhemmin kehittyvä. Se johtaa uremiaan keskimäärin 19-vuotiaana. Kliiniset piirteet ja munuaiskudoksen muutokset ovat samoja kuin nopeammin kehittyvissä tautimuodoissa.

10-20%:lla nefronoftiisiä sairastavista lapsista on myös muiden elinten oireita ja toimintahäiriöitä. Tällaisia ovat maksan arpeutuminen (fibrotisoituminen), elinten peilikuvasijainti (situs inversus), sydänviat, luuston epämuodostumat, näköä heikentävät silmämuutokset, älyllinen kehityshäiriö ja pikkuaivoperäinen liikuntahäiriö (ataksia).

Perinnöllisyys

​Sairaus periytyy autosomissa väistyvästi eli sairastunut lapsi on perinyt molemmilta vanhemmiltaan tautia aiheuttavan geenivirheen. Geenivirheen kantajavanhemmat ovat terveitä. Tähän mennessä on löydetty 19 tautiin liittyvää geeniä. NPHP1-geenin (sijaitsee kromosomi 2:ssa) deleetioita on löydetty noin 70 %:lla sairastuneista lapsista. Deleetioissa jokin kromosomin osa puuttuu.

Esiintyvyys Suomessa

​Tauti on harvinainen, esiintyvyydeksi on arvioitu maailmalla 1:100 000. Tarkkoja esiintymislukuja Suomesta ei ole saatavilla. Arviolta Suomessa syntyy yksi lapsi 1 – 2 vuodessa, joka sairastuu peittyvästi periytyvään lapsuusiän nefronoftiisiin.

Vaikka nefronoftiisi on tautina harvinainen, se on maassamme kolmanneksi tavallisin syy munuaisen siirtoon lapsuusiällä synnynnäisen nefroosin ja synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien jälkeen.

Potilasjärjestö ja lisätietoa

​Suomessa nefronoftiisipotilailla ei ole omaa potilasyhdistystä. Monet potilaat ja perheet ovat löytäneet vertaistukea Munuais- ja maksaliitosta.

Lisätietoa sairaudesta Terveyskirjastosta:  Kystinen medullaarinen munuaistauti

Hoitava yksikkö ja diagnoosityökalut

​Nefronoftiisia sairastavat lapset kuuluvat munuaissairauksiin erikoistuneiden poliklinikkojen hoitoon ja seurantaan eli heidän hoitonsa tapahtuu pääsääntöisesti yliopistosairaaloiden lasten munuaisyksikössä.

Keskeiset diagnoosityökalut ovat: Verenkuva, munuaistoimintakokeet verestä (kreatiniini, kystatiini C, urea, suola- ja happamuusarvot, fosfaatti) sekä verinäytteestä 2q13 kromosomideleetion tutkimus