Munuaisvaltimo voi olla
- synnynnäisesti kapea tai
- ahtaus voi liittyä verisuoniseinämän poikkeavuuteen, ns. fibromuskulaariseen dysplasiaan
- tai ilmentyä osana muuta oireyhtymää (mm. neurofibromatoosi linkki).
Munuaisvaltimon ahtauma voi esiintyä yksittäisena tai myös osana pallean alapuolisen sydämestä tulevan pääsuonen (aortan) ja sen haarojen kaventumaa (ns. keskiaortan tauti, mid-aortic syndrome). Lapsilla ennen murrosikää todetun kohonneen verenpaineen taustalta löytyy 10 – 20% tapauksista munuaisvaltimon ahtauma.
Munuaisvaltimon ahtauman oireena on kohonnut verenpaine.
Muita mahdollisia oireita ovat:
- toistuvat päänsäryt, näköhäiriöt, kouristuskohtaus
- poikkevuudet veren suolapitoisuuksissa (hypokalemia, alkaloosi), munuaisvajaatoiminta
- alaraajojen verenkiertohäiriö
Kohonnut verenpaine on haitallista verisuonten seinämille, sisäelimille ja aivoille. Hyvin korkealle kohonnut verenpaine voi olla henkeä uhkaava ja vaatii välitöntä hoitoa (ns. hypertensiivinen kriisi).
Verenpainetta voidaan laskea lääkkeillä. Käytössä on useita erityyppisiä, eri verenpaineen säätelymekanismeihin vaikuttavia lääkkeitä, joista suurin osa on käyttökelpoisia myös lapsipotilailla.
Munuaisvaltimon ahtauman ensisijainen hoito on ahtaumakohdan laajennus, joka yleensä on mahdollista tehdä suonensisäisesti katetrointiteitse, jolloin ei siis tarvitse tehdä avointa leikkausta. Toiminpide voidaan joutua uusimaan. Laajennuksen jälkeen verenpainetaso yleensä laskee ja lääkitystä voidaan vähentää.
Munuaisvaltimostenoosi on monitekijäinen tauti. Se aiheutuu siis useiden geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Taudin esiintyvyydestä Suomessa ei ole tilastollista tietoa. Kansainvälisissä aineistoissa esiintyvyden arvioidaan olevan väestötasolla 3-4%. Lapsuusiällä munuaisvaltimoiden ahtaumat ovat hyvin harvinaisia.
Verenpaineen mittaus tulee tehdä huolellisesti ja toistetusti. Luotettavin tutkimus on verenpaineen vuorokausirekisteröinti, jossa mukana kulkeva pieni laite rekisteröi puolen tunnin välein automaattisesti tapahtuvien mittausten tulokset. Menetelmä soveltuu yli kouluikäisille lapsille – pienempien kohdalla kotona tehtävä seuranta kertamittauksilla on luotettavampi.
Munuaisten rakenne ja verenkierto-olosuhteet kuvannetaan Doppler-ultraäänitutkimuksella. Munuaisverenkiertoa voidaan kuvantaa tarkemmin varjoainetehosteisella magneetti- tai tietokonetomografiatutkimuksella.
Kaikkein luotettavin tutkimus on munuaisverisuonten sisäinen varjoainekuvaus, jossa reisivaltimon kautta uitetaan katetri munuaisvaltimoon ja ruiskutetaan varjoainetta näyttämään valtimon rakenteen. Varjoaineen kulku ja siten verisuonen rakenne kuvannetaan läpivalaisulla, jolloin mahdolliset ahtaumakohdat tulevat näkyviin. Samassa yhteydessä voidaan mitata valtimosta paikallisia verenpainetta säätelevien hormonien pitoisuuksia (reniini) ja on myös mahdollista tehdä ahtaumakohtaan laajennus.
Munuaistoimintaa ja elimistön suola- ja happamuustasapainoa tutkitaan myös laboratorikokein: veren reniini- ja aldosteronipitoisuudet, kreatiniini, suola- ja happamuusarvot.