Ihon B-solulymfoomien kolme päätyyppiä ovat: 1) primaarinen ihon marginaalivyöhykkeen B-solulymfooma (PCMZL), 2) primaarinen ihon itukeskuslymfooma (PCFCL) ja 3) primaarinen ihon diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma (PCLBCL-LT). Näiden erottaminen toisistaan on tärkeää, sillä marginaalivyöhyke- ja itukeskustyyppiset ihon B-solulymfoomat ovat ”kiltisti käyttäytyviä” eikä niiden hoito yleensä edellytä sisäisen lääkityksen käyttöä.
Ihon marginaalivyöhykkeen B-solulymfooma ilmenee punertavina kyhmyinä tavallisimmin yläselässä, olkavarsissa, pään ja niskan alueella. Noin 40 %:ssa tapauksista kasvaimia on vain yksi, 35 %:ssa tapauksessa kasvaimia on useita rajatulla alueella ja 26 %:ssa tapauksessa niitä on eri puolilla kehoa.
Primaarisessa ihon itukeskuslymfoomassa kasvaimet ovat tavallisesti pään ja niskan alueella tai yläselässä. Kasvaimet voivat olla pieniä punertavia ja pinnaltaan ehyitä kyhmyjä tai laakeampia ”laattamaisia”.
Primaarinen ihon diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma esiintyy tavallisimmin säärten alueella (LT= legtype), mutta voi esiintyä myös pään ja kaulan alueella ja yläraajoissa. Muutokset ovat punertavan violetteja kyhmyjä ja ne voivat haavautua.
Tärkein tutkimus on ihomuutoksesta paikallispuudutuksessa otettava koepala. Tästä kudosnäytteestä tehdään patologian ja molekyylibiologian laboratorioissa useita erilaisia tutkimuksia, joiden perusteella B-solukloonit voidaan tunnistaa ja luokitella.
Verikokeesta tutkitaan täydellinen verenkuva ja laktaattidehydrogenaasi eli LD-pitoisuus. Jos borreliabakteerille altistuminen punkin puremien kautta on ollut mahdollista, poissuljetaan borreliainfektio koepalasta tehtävän borrelia-DNA-osoituksen ja vasta-ainetutkimuksen avulla.
Mikäli B-solulymfoomamuutoksia on useita, tehdään vartalon (ja tarvittaessa myös pään ja kaulan alueen) tietokonekuvantaminen.
Alaraajoissa esiintyvän PCLBL-LT-alatyypin, ja usein myös itukeskusalatyypin, ollessa kyseessä otetaan myös luuydinnäyte.
Iholymfoomien hoito kuuluu aina ihotautien ja allergologian erikoissairaanhoitoon. Hoitovaihtoehtoja on nykyisin useita erilaisia riippuen B-solulymfooman tyypistä. Yksittäiset muutokset poistetaan kirurgisesti, mutta myös paikallisesti kasvaimeen annettavaa biologista lääkettä tai paikallista sädehoitoa käytetään. PCLBCL-LT- lymfooma edellyttää yhdistelmä-sytostaattihoitoa.
Periytyvyyttä ei ole voitu osoittaa.
B-solulymfoomat muodostavat noin 25-30% kaikista iholymfoomista.