Taudille on tyypillistä rakkuloiva, punoittava ja rikkoutuva ihottuma, joka voi edetä laajoiksi paksuuntuneiksi alueiksi, joihin voi tulla kivuliaita haavaumia ja jotka voivat tuoksua epämielyttäviltä. Oireita esiintyy erityisesti hikoilulle ja hautumiselle alttiilla ihoalueilla, kuten kainaloissa, rintojen alla, nivusissa, välilihan alueella ja kaulalla. Kesäaikaan, hikoilun ja kuumuuden myötä ihottuma yleensä pahenee, mutta myös UV-säteily, stressi, ihon tulehdukset sekä hankaavat vaatteet voivat pahentaa sitä. Oireilu on tyypillisesti aaltomaista, välillä rauhoittuen ja ajoittain pahentuen.
Darierin taudin diagnoosi voidaan varmentaa ihokoepalalla.
Hailey–Haileyn taudille ei ole parantavaa hoitoa. Iho on hyvä suojata auringolta ja käyttää hengittäviä ja löysiä vaatteita hikoilun vähentämiseksi. Antiseptiset pesuaineet ja alumiinipohjaiset deodorantit oireileville aluielle voivat auttaa. Lievissä tautimuodoissa viileät kompressihoidot, kortisonivoiteet sekä paikalliset antibioottivalmisteet yleensä riittävät. Hankalimmissa tapauksissa voidaan käytettää suun kautta otettavia antibiootteja, ja A-vitamiinipohjaisia retinoideja tai puolustusjärjestelmää rauhoittavia lääkkeitä. Hiljattain on saatu lupaavia tuloksia matala-annoksisen naltrexonin käytöstä. Hiilidioksidilaser-hoitoja on käytetty erityisesti kainaloiden ja nivusten hankalissa ja kivuliaissa tautitiloissa, joissa muilla hoidoilla ei saada riittävän hyvää vastetta. Laserhoito aiheuttaa hoidetun ihoalueen arpeutumista, minkä vuoksi tauti pysyy hoidetulla alueella rauhallisena. Laserhoidon hyöty on kuitenkin rajallinen, koska Hailey–Hailey pyrkii aktivoitumaan hoidettujen alueiden reunamille siitä ympäristöönsä edeten.
Hailey–Hailey tauti periytyy vallitsevasti. Se on harvinainen ihosairaus, jota esiintyy 1:llä 50 000 ihmistä kohden.