Valo menee silmään värikalvon (iiriksen) keskellä olevan mustuaisaukon kautta. Värikalvo säätelee silmään menevän valon määrää supistumalla tai laajentumalla. Näköaistimus alkaa silmän takaosan verkkokalvolla, jolle kuva muodostuu.
Verkkokalvossa on useita kerroksia. Hermosäiekerros ja verkkokalvosäiekerros ovat läpinäkyviä. Aistinsolukerros ottaa vastaan valon. Melaniinia on normaalisti verkkokalvon pigmenttiepiteelissä. Suonikalvossa on verisuonia, ja kovakalvo on silmämunan päällä oleva valkoinen kerros.
Kaikki verkkokalvolle tuleva näköinformaatio siirtyy näköhermon kautta aivojen näköhavaintoalueelle. Makula sijaitsee verkkokalvon keskellä mustuaisen kohdalla. Makulan keskellä on hieman kovera alue, jonka halkaisija on noin 2 mm. Tämä verkkokalvon keskikuoppa (fovea) on tarkan näön alue. Valoa aistivia soluja on tällä alueella enemmän kuin missään muualla. Verkkokalvon näöntarkkuus on suurin tällä alueella (1,0).
Verkkokalvon muilla alueilla ei näe tarkasti. Niiden näöntarkkuus on hyvin paljon heikompi, mutta reuna-alueiden näkökyvystä on hyötyä tilan ja liikkeen hahmottamisessa.
Lisätietoa silmän rakenteesta löydät seuraavan linkin kautta: