Tunteet

​​Tieto siitä, että sairastaa harvinaista sairautta herättää monenlaisia tunteita helpotuksesta epätoivoon. Tunteet ja reaktiot vaihtelevat paljon ja ovat kovin yksilöllisiä. Pitkällisen sairastamisen jälkeen voi olla helpottavaa tietää, mikä syy oireiden taustalla on ollut. Toisaalta ahdistusta saattaa aiheuttaa se, ettei kaikkiin harvinaisiin sairauksiin ole heti tiedossa hoitoa tai sairaus voi kuulostaa monimutkaiselta. Erilaisia hoitoja voidaan joutua kokeilemaan ja hoitotasapainon löytyminen vie aikaa, jolloin kärsivällisyys ja toiveikkuuden tunne ovat koetuksella.

Tunteet ovat aitoja

Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä. Kaikki tunteet ovat luonnollisia, tärkeitä, aitoja, oikeita ja sallittuja. Ne ovat tärkeitä viestejä omasta itsestämme ja reaktioita ympäristömme tapahtumiin. Jokaisella on tunteita, mutta meillä on erilaisia tapoja ja kykyjä tunnistaa sekä ilmaista tunteita. Tunnetaitoja ja tunneälyä voi kuitenkin oppia ja kehittää. Tunteita ei tarvitse säädellä, mutta tunnetaitojen kehittämisen kautta opimme säätelemään tunteiden ilmaisua ja tunnereaktioita.

Perustunteiksi määritellään usein ilo, suru, viha, pelko, rakkaus, inho, hämmästys ja häpeä. Näitä tunteita on tutkijoiden mukaan kaikkialla eri kulttuureissa. Häpeä voi olla osittain myös opittua. Viha voi saada voimaa pettymyksen, avuttomuuden ja hylätyksi tulemisen kokemuksista. Suru kuuluu myös elämään ja tunteena se mahdollistaa asioiden uudelleen tarkastelun, pohtimisen ja lopulta surun laimentumisen.

Tunteet kriisissä

Kriisivaiheen jälkeen epäoikeudenmukaisuuden tunne ja viha ovat tyypillisiä ja inhimillisiä tunteita. Unelmat ovat voineet murtua ja joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Vihan tunteelle ei ole selkeää kohdetta; se voi kohdistua omaan itseen, omiin vanhempiin, sukuun, terveydenhuoltohenkilökuntaan, yhteiskuntaan, jumalaan jne. Viha, kuten muutkin tunteet on välttämätöntä tunnistaa ja ilmaista, sillä niiden tukahduttaminen voi pitkittää tunnetta.

Sairastuessa voi kokea myös häpeää, varsinkin jos sairaus näkyy päällepäin. Häpeä voi eristää tai esimerkiksi estää liikkumisen pyörätuolilla tai apuvälineen kanssa. Usein kuvittelemme ympäristön reaktiot negatiivisemmiksi kuin ne ovatkaan. Asiallisen tiedon kertominen läheisille, tuttaville ja naapurustolle helpottaa tilannetta. Toisaalta joskus ympäristön reaktiot voivat olla kohtuuttomia ja loukkaavia. Niistä on hyvä jutella lähimmäisten kanssa.

Joskus sairastunut kokee myös syyllisyyttä. Omat tunteet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä jossain kohtaa sairastumista ja tuntuu, että näin ei saisi tuntea. Samaan aikaan oma kohtalo voi myös huolettaa. Sairaalassa tai hoitopaikoissa kohtaa myös ihmisiä, joiden sairaus on vieläkin vakavampi tai jotka saavat huonompaa hoitoa. Oman sairauden laatua tai vakavuutta voi vertailla toisiin, jolloin omat tunteet tuntuvatkin liiallisilta ja syyllisyys herää.Emme voi verrata tunteita tai tuntemuksia toisten tunteisiin, vaikka tilanne olisikin jollakin fyysisesti vakavampi tai sairaus enemmän elämää haittaava.

Syyllisyyden tunnekin on inhimillinen ja sen hyväksyminen auttaa. Syyllisyyden tunnetta voi laimentaa vaikkapa miettimällä omien tunteiden ainutlaatuisuutta. Tunteet ovat itselle totta juuri sellaisina kuin ne ilmenevät ja ne muuttuvat päivästä päivään. Oman elämän miettiminen vie myös yksilöllisesti voimavaroja.

Negatiivisten tunteiden tarkoitus

Negatiivisilla tunteilla on ollut tarkoituksensa ihmiskunnan eloonjäämisen kannalta. Ne saavat aikaan nopeita reaktioita ja vahvaa toimintaa, jota joissakin tilanteissa myös tarvitaan. Tunteet ilmenevät fysiologisina reaktioita soluissamme ja ne tuottavat hormonaalisia reaktioita, joten niiden poistaminen ei ole mahdollista. Tunteiden tunnistaminen, niiden nimeäminen ja hyväksyminen ovat tunnetaitoja, joita voi harjoitella ja oppia elämänkokemusten myötä. Vaikka negatiiviset tunteet tuntuvat vahvoilta ja välillä raskailtakin, ne kuitenkin laimentuvat ja muuntuvat usein yhtä nopeasti kuin ne ovat ilmaantuneetkin.

Tunnetaitojen harjoittelu

Tunneälyksi kutsutaan kykyä tunnistaa tunteita itsessä ja muissa sekä hyödyntää tunteita rakentavasti. Tunnetaitoja on mahdollista kehittää, kunhan omia ja toisten tunteita tarkastelee uteliaasti ja hyväksyvästi. Tunteiden ilmentymistä, niiden voimakkuutta ja vaikutusta voimme opetella kuitenkin tunnistamaan ja sitä kautta voimme vaikuttaa tunteiden aiheuttamiin reagointitapoihimme.

Erilaiset elämänvaiheet tuovat tunnetaidoille uudenlaisia tarpeita, joten tunteiden käsittely on jatkuvaa. Tunteita ei voi täysin hallita, eikä niiden syntyyn voi tahdolla vaikuttaa. Tunteiden kanssa elämistä helpottaa niiden tunnistaminen ja hyväksyminen. Kun tunteiden syntyä ja niiden tarkoitusta ymmärtää, on helpompi elää niiden kanssa.

Tunneharjoituksissa tunteiden tunnistamisen, nimeämisen ja hyväksymisen jälkeen kannattaa eritellä tunteen viestejä. Huomaatko tunteen tuottamat reaktiot kehossasi? Tuleeko lämmin olo, hymyilyttääkö, kivistääkö vatsassa tai nousevatko hartiat korviin? Millaisia ajatuksia tunteet nostavat pintaan? Entä millaisia muita reaktioita tai toimintaa tunteet tuottavat?

Seuraavaksi voit pohtia, tuottaako tunne hyödyllisiä voimavaroja tai tilanteeseen sopivaa toimintaa. Tunnetta ei voi poistaa, mutta tunteen roihuun ei välttämättä tarvitse heittää uusia sytykkeitä. Tunne saattaa laimentua jo tunteen erittelyn myötä tai siihen yhdistyy uusia tunteita. Tärkeää on silloin keskittyä tutkiskeltavaan tunteeseen ja antaa muiden ajatusten jatkaa matkaa. Yhden tunteen tutkiskelun myötä huomaa tai oivaltaa yleisemminkin tunteiden ilmenemisen tapoja.

Tunteiden ilmaisu

Ilmaisemattomat perustunteet voivat pidäteltyinä muuntua ärtymykseksi, vihaksi, raivoksi tai kateudeksi. Pitkään tukahdetut tunteet voivat ilmetä jännityksenä, masennuksena, ahdistuksena, tuskaisuutena, katkeruutena tai kyynisyytenä.

Voimme peitellä tunteitamme ja piilottaa ne ylireippauden tai ylipirteyden naamion taakse tai työnarkomaniaan. Pitkittynyt tunteiden peittäminen voi johtaa fyysiseen tai psyykkiseen oireiluun. Päihteiden käyttö, ylensyönti, shoppailu yli varojen tai itsetuhoinen käyttäytyminen eivät ole positiivia tunteiden ilmaisu- tai purkutapoja. Taide, kulttuuri, luonto tai liikunta voivat olla väylä omiin tunteisiimme ja hyviä tapoja ilmaista itseämme.