Tieto kriisireaktion eri vaiheista voi auttaa ymmärtämään itsessä ja läheisessä ilmeneviä reaktioita, tapahtuneita muutoksia sekä käyttäytymistä. Kriisireaktion vaiheet seuraavat toisiaan, mutta tunne-elämä voi palata aiempiin vaiheisiin uudessa elämäntilanteessa tai uuden tiedon ilmaannuttua. Vaiheet voivat mennä myös päällekkäin tai olla eri elämänalueilla eri vaiheissa. Kriisin kokemistapaan vaikuttavat mm. persoonallisuus, elämäntilanne ja aiemmat elämänkokemukset.
Osa sokkivaihetta elävistä lamaantuu täydellisesti, osa taas käyttäytyy mekaanisesti ja sulkee tunteet pois. Jotkut saattavat reagoida sokkivaiheessa panikoimalla tai voimakkaalla kiihtymystilalla. He saattavat esimerkiksi huutaa suoraa huutoa tai itkeä raivokkaasti. Lamaantuminen ja levottomuus saattavat myös vaihdella vuoronperään. Sokkivaihetta elävien reaktiot, esimerkiksi näennäinen tunteettomuus ja tunteiden poissulkeminen saattavat hämmentää läheisiä ihmisiä ja jopa aiheuttaa paheksuntaa. Tunnetila voi olla epätodellinen ja ulkopuolinen.
Sokkivaiheen reaktiot voivat tuntua pelottavilta ja omituisilta. Niillä on kuitenkin tärkeä psyykettä ja elämää suojaava merkitys. Liian suurta järkytystä ei voi hahmottaa lyhyessä ajassa ja sokkivaihe antaa aikaa kohdata uusi tilanne ja käsitellä sitä pikkuhiljaa.
Sokkivaiheessa oleva tarvitsee yleensä konkreettista turvaa ja kokemuksen siitä, että läsnä olevat ihmiset hallitsevat tilanteen. Sokkivaihetta elävän kanssa on hyvä keskustella tapahtuneesta rauhallisesti. Tässä vaiheessa ei ole hyvä olla yksin, vaan kannattaa hakeutua toisten luo, purkaa tuntemuksiaan, ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tapahtunutta.
Kannattaa ottaa huomioon, että kerrotut asiat eivät jää useinkaan sokissa olevan mieleen ja että puheen pitää olla rauhallista, selkeää ja yksinkertaista, sillä sokissa olevan kyky vastaanottaa tietoa on heikko. Esimerkiksi ei välttämättä muista, mitä vastaanotolla on puhuttu tai millaisia hoito-ohjeita on saanut.
Reaktiovaihe
Reaktiovaiheessa ihminen alkaa vähän kerrassaan kohdata sairautta ja yrittää muodostaa käsitystä tapahtuneesta ja sen merkityksestä. Reaktiovaiheen alussa useilla ihmisillä esiintyy oudoiksi ja hämmentäviksi koettuja tuntemuksia. Ihmisen mieli yrittää vielä kieltää tapahtuneen ja oudot tuntemukset ovat osa tätä prosessia. Voimakkaat tunteet, kuten pelko, viha ja ahdistus, ja niiden suuret vaihtelut ovat tyypillisiä reaktiovaiheessa.
“
Elämä tuntuu vuoristoradalta.
Reaktiovaiheessa oleva tarvitsee kuuntelijaa sekä konkreettisia ohjeita ja tukea arjesta selviämiseen. Tässä kriisin vaiheessa tapahtuman käsittely on alkamassa ja ihminen tasapainoilee sietämättömältä kokemukselta suojautumisen ja sen käsittelemisen aloittamisen välillä. Reaktiovaiheessa sairaus toistuu usein muistikuvina hereillä ollessa ja nukkuessa sairaus saattaa esiintyä painajaisten muodossa. Myöhemmin unet usein monipuolistuvat ja painajaiskokemukset helpottavat.
Reaktiovaiheessa olevien ihmisten tuntemukset ovat usein samankaltaisia. Niistä käytetään usein ilmauksia kuten ”luulen tulevani hulluksi”, ”pää ei kestä”, ”selviänkö tästä ikinä?”, ”jatkuuko tämä tuska aina?”
Reaktiovaiheeseen saattaa liittyä pelkoa ja ahdistusta sekä itsesyytöksiä ja tarvetta etsiä syyllisiä. Kriisi voi näkyä unettomuutena ja ruokahaluttomuutena. Keho voi reagoida vapinana, pahoinvointina ja muina fyysisinä oireina.
Kriisin reaktiovaiheessa ihminen tarvitsee yleensä mahdollisuutta tulla kuulluksi. Hänellä saattaa olla tarve puhua sairaudesta yhä uudelleen, mikä voi tuntua läheisistä ihmisistä joskus hyvin raskaalta ja voimia vievältä. Läheisten kannattaa muistaa, että puhumisella on tärkeä merkitys toipumisen kannalta. Puhuminen auttaa ymmärtämään tapahtunutta ja tunteita on helpompi kohdata kun niille annetaan nimet. Kokemuksia voi jakaa ja saada tukea saman kokeneilta. Puhumalla myös oma käytös tulee ymmärretyksi. Omien ajatusten jäsentäminen puhumalla mahdollistaa tilanteen tarkastelun eri näkökulmista ja samalla tulee miettineeksi, mihin asioihin elämässä voi silti edelleen itse vaikuttaa.
Käsittelyvaihe
Käsittelyvaiheessa alkaa jo ymmärtämään, mitä on tapahtunut. Käsittelyyn kuuluu usein menneiden muistelu, nykyhetken ja menneisyyden vertailu sekä suru muuttuneesta tilanteesta tai sairauden tuottamista luopumisen tunteista. Mieliala saattaa olla ärtynyt ja voi haluta viettää aikaa yksin. Pikkuhiljaa alkaa olemaan kuitenkin valmis kohtaamaan sairauden ulottuvuuksia ja muuttunutta elämäntilannetta.
“
Hyvät ja vaikeat päivät.
Käsittelyvaiheen aikana keskittymiskyky saattaa olla huono, muisti voi pätkiä ja tulevaisuutta on vaikea ajatella. Käsittelyvaiheessa saattaa jo haluta lisätietoa sairaudestaan ja sen hoitomahdollisuuksista. Saattaa huomata, ettei muistakaan lääkärin vastaanotolla puhuttua tai on epävarma saamistaan ohjeista. Lääkäriin tai klinikalle voi olla yhteydessä ja pyytää ohjeet uudelleen kirjallisena.
Käsittelyvaiheessa ihminen tiedostaa kriisin aiheuttamat muutokset ja alkaa usein pohtimaan omaa identiteettiään, vakaumuksiaan ja uskomuksiaan. Ajatukset alkavat liikkua muissakin asioissa kuin tapahtuneessa, mutta tulevaisuutta ei vielä jaksa pohtia. Ihminen kuitenkin valmistautuu suuntautumaan jälleen tulevaisuutta kohti.
Sopeutumisvaihe
Sopeutumisvaiheessa sairaus tulee jo osaksi muuta elämää ja katse suuntautuu vähitellen tulevaisuuteen. Tapahtuneen kanssa pystyy elämään, eikä se ole mielessä jatkuvasti. Aina välillä tuska voi kuitenkin nousta pintaan, mutta elämässä on myös iloa. Ihminen kykenee suuntautumaan tulevaisuuteen ja luottamus elämään palautuu. Uuden elämäntilanteen menetyksiä sekä mahdollisuuksia voi pystyä jo arvioimaan sekä hiljalleen syntyy uusia tavoitteita. Tunteiden työstäminen on helpompaa ja myös niiden hyväksyminen.
“
Kriisiä voi ajatella tai olla ajattelematta.
Sairaudesta tulee merkittävä osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei hallitse tunne- ja ajatusmaailmaa. Tapahtuma ei enää kuluta omaa mielenterveyttä, vaan uusi elämäntilanne on saattanut tuoda jopa lisää voimavaroja. Kriisin kulku ei kuitenkaan ole suoraviivaista, esimerkiksi sairaudesta muistuttavat asiat saattavat tuoda mieleen raskaita tuntemuksia ja tuottaa ahdistusta tai muita oireita.
Monet todella vaikean kriisin kokeneet kertovat muuttuneensa. He kertovat löytäneensä itsestään sellaisia voimavaroja, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan. Kriisin seurauksena elämä saattaa tuntua haavoittuvaisemmalta, mutta aiempaa merkityksellisemmältä. Kriisin eri vaiheet ja niiden kesto ovat yksilöllisiä ja kestävät eri ihmisillä eripituisen ajan.
Voimavaroista huolehtiminen korostuu tässä vaiheessa. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä saada vertaistukea ja olla yhteydessä samassa tilanteessa oleviin. Myös tarve saada lisää tietoa sairaudestaan lisääntyy.