​​Ongelmien il​maantuessa tulee aina arvioida uudelleen, onko haavassa paranemisen edellytyksiä vai pitääkö jo harkita amputaatioleikkausta.

Jo parantunut leikkaushaava voi aueta uudelleen, kun jalkaa ruvetaan kuormittamaan normaalisti. Altistavia tekijöitä voi olla useita: sopimaton jalkine, jalkaterän virheellinen muoto tai asento sekä puutteellinen verenkierto.

Kertaalleen sairastetun jalkahaavan jälkeen uuden haavan riski on suuri. Potilas tarvitsee jalkansa suhteen pysyvää jalkojenhoidon ammattilaisen seurantaa.

Menetetyn raajan kohdalla voi esiintyä aavetuntemuksia tai aavesärkyä. Aavesärky on yleisempää, jos jalassa on ollut kipuongelmaa ennen amputaatiota. Amputaatiotyngän hankalampien kipuongelmien hoidosta kannattaa konsultoida kivun hoitoon perehtynyttä anestesialääkäriä tai kuntoutusalan erikoislääkäriä eli fysiatria ennen kuin ryhdytään mihinkään kirurgisiin hoitoihin kivun takia.

Pistemäisesti säväyttävä paikallinen kipu leikkausarvessa tai amputoidun tyngän päässä voi olla merkkinä katkaistun hermon päähän muodostuneesta kivuliaasta hermoarvesta eli neuroomasta. Siihen liittyvä kipu voi haitata merkittävästi proteesin käyttöä.

Kivulias arpineurooma voidaan usein hoitaa kirurgisesti yksinkertaisesti katkaisemalla kyseinen hermo ylempää sellaiselta alueelta, jossa hermon katkaistu pää on vähemmän alttiina mekaaniselle rasitukselle.