Paikallinen kieleke käännetään kudospuutoksen lähialueelta niin, että kielekkeen ottokohta saadaan suoraan suljettua ja että kieleke yltää peittämään kudospuutosalueen. Kielekkeessä on yleensä mukana iho ja ihonalaiskudos, mutta se voi sisältää myös lihaskalvoa ja lihasta.

Kielekkeen muoto ja ottokohta valitaan geometrisesti ja kudoksen venyvyyden mukaan siten, että ottokohtaan tai puutosalueen sulkuun ei tulisi kovin suurta kiristystä ja että kielekkeen verenkierto säilyy kudoskannaksen tai kudosaluetta suonittavan verisuonen varassa.

Jos kiristystä on paljon, se voi haitata kielekkeen verenkiertoa. Joskus ottokohdan peittämiseen käytetään ihonsiirrettä. Jos kieleke käännetään peittämään kudospuutosaluetta pelkästään omien verisuontensa varassa, puhutaan varsikielekkeestä.

Jos kieleke irrotetaan omasta verenkierrostaan ja liitetään vesisuonisauman avulla verenkiertoon toiseen paikkaan, puhutaan etäkielekkeestä eli mikrovaskulaarisesta kielekkeestä.

Varsikielekkeen ja etenkin etäkielekkeen kanssa on tärkeää, etteivät kielekkeen verenkiertoa ylläpitävät verisuonet painu lyttyyn tai niihin kohdistu kiristystä, jolloin kyseiset verisuonet voivat mennä tukkoon ja kieleke menetetään. Kielekealueen haava voidaan sulkea joko sulavin tai poistettavin ompelein tai haavahakasin.

Leikkausalueelle saattaa tihkua verta ja kudosnestettä ja usein sekä kielekkeen ottokohtaan että siirtokohtaan jätetään silikoni putki ”dreeni” poistamaan näitä nesteitä. Ajan myötä muutaman viikon kuluessa siirrettyyn kielekkeeseen kasvaa reunoilta ja pohjalta uusia verisuoniyhteyksiä ja riski kielekkeen verenkiertohäiriöön pienenee.

Kielekealueella on usein alkuun jonkin verran turvotusta, joka vähenee muutamassa viikossa. Kielekkeessä on usein tunnon alenema tai tuntopuutos. Pienissä paikallisissa kielekkeissä tunnon alenema tai puutos korjaantuu ainakin osittain, mutta varsikielekkeissä ja etäkielekkeissä täysin normaali tunto ei palaudu, vaan alueelle jää p​ysyvä tuntohäiriö tai tuntopuutos.

Kielekeleikkausten jälkihoidosta potilas saa aina oman, erityisesti siihen tilanteeseen sopivan jälkihoito-ohjeen.