Diabetesta sairastavalla veren sokeripitoisuus nousee normaalia korkeammaksi ilman hoitoa. Diabeteksen päätyypit ovat tyyppi 1, nuoruusiän diabetes, ja tyyppi 2, aikuisiän diabetes. Näiden lisäksi on harvinaisia diabetestyyppejä. Diabeteksen syntyyn liittyy vahva perinnöllisyys, mutta sen kehittymiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät.
Tyypin 1 diabetes alkaa tavallisimmin jo lapsena tai nuoruusiässä. Siinä on kysymys haiman heikentyneestä kyvystä tuottaa insuliinia, joka säätelee veren sokeripitoisuutta siirtämällä sokeria verestä kudosten soluihin. Suomalaisilla on tätä diabetestyyppiä eniten maailmassa suhteessa asukaslukuun. Toistaiseksi ei ole tietoa, miten tämän diabetestyypin kehittyminen voitaisiin estää.
Suomalaisista diabeetikoista 75 prosentilla on
tyypin 2 diabetes, joka alkaa aikuisiällä. Suomessa sitä esiintyy vain harvoin lapsilla. Tässä diabetestyypissä haima erittää insuliinia, mutta kudokset eivät kykene käyttämään sitä riittävästi hyväkseen, joten veren sokeripitoisuus nousee. Useat tyypin 2 diabetesta sairastavat ovat ylipainoisia, ja heidän veren rasva-arvonsa ovat normaalia korkeampia.
Insuliinihoito
Tyypin 1 diabeteksen hoitoon käytetään kahdenlaista insuliinia: pitkä- ja lyhytvaikutteista, lyhytvaikutteista aina aterioiden yhteydessä. Insuliinin käyttö edellyttää, että verensokeri mitataan aamulla, illalla ja vähintään ennen aterioita. Insuliinihoitoon voi liittyä vaaratilanteita, jos verensokeri laskee normaalia matalammaksi.
Ravitsemus
Erityisesti tyypin 2 diabeteksessa lääkehoidon rinnalla on tärkeää omaksua terveelliset elintavat eli nauttia kuitupitoista, vähärasvaista ja -sokerista ravintoa, liikkua säännöllisesti ja laihduttaa, jos painoindeksi on yli 25.
Lääkehoito
Metformiini on käytetyistä lääkeaineista ensisijainen. Sillä on verensokerin alentamisen lisäksi painonhallintaa helpottava vaikutus. Tarvittaessa lääkäri voi valita muitakin verensokeria alentavia tablettilääkkeitä diabeteksen hoidoksi tai yhdistellä niitä keskenään, jos yksi lääke ei riitä. Joskus tyypin 2 diabeteskin tarvitsee hyvin hoituakseen insuliinia.
Huonossa tasapainossa olevaan diabetekseen liittyy suuri ja runsas lisäsairauksien riski. Haavautumisriskin takia diabetesta sairastavan pitää kiinnittää erityinen huomio jalkojen ihon suojaamiseen, sillä jalkoihin tulleet haavat paranevat huonosti ja tulehtuvat helposti sekä pahimmillaan johtavat alaraajan amputaatioon.
Lisätietoa:
Diabeettiset haavat
Diabeteksen hoidon tavoitteena on pitää verensokerin pitoisuus veressä normaalina tai lähellä sitä, koska korkea verensokeri vaurioittaa verisuonia, hermoja, munuaisia ja silmänpohjia. Näistä vaurioista aiheutuvia sairauksia ovat muun muassa valtimokovettumatauti, polyneuropatia eli monihermosairaus, munuaisten vajaatoiminta ja näön heikkeneminen, jopa sokeus. Diabeetikon jalan haava voi pahimmillaan johtaa alaraajan amputaatioon.
Alaraajoissa valtimokovettumatauti heikentää verenkiertoa ja hermovaurio vaimentaa tuntoaistin. Tämän johdosta diabeetikon tulisi hoitaa jalkojaan huolellisesti ja välttää paljasjaloin liikkumista, koska syntynyt ihorikko saattaa jäädä huomaamatta ja suurentua vaikeahoitoiseksi haavaksi. Diabeetikon haavoihin liittyy aina tulehdusriski. Tulehdus eli infektio voi olla haavassa paikallisesti tai laajeta koko elimistöön. Tulehdus hidastaa haavan paranemista, samoin vaikuttaa heikentynyt verenkierto.