A-T edustaa ataksiatauteja, jotka johtuvat DNA:n puutteellisesta korjaantumiskyvystä. Taudin neurologiset oireet liittyvät etenevään pikkuaivojen surkastumiseen sekä pikkuaivojen degeneraatioon. Taudissa esiintyy myös immunologisia puutosoireita ja lisääntynyt infektioalttius, telangiektasiat iholla ja silmien sidekalvoilla sekä ennenaikainen vanheneminen, sädeherkkyys sekä alttius sairastua syöpään.
Ataksia telangiektasia
Neurologiset oireet , liikunnan haparointi, ataksia sekä taspainon hallinnan vaikeudesta johtuva vaikeus istua tai seistä (lapset kallistuvat vähitellen sivuille tai taaksepäin) ilmenevät usein varhaisessa taaperoiässä. Neurologiset oireet progredioivat murrosikään saakka, jonka jälkeen ne usein tasoittuvat. Pyörätuolia tarvitaan yleensä 10 ikävuoden jälkeen. Tautiin liittyy tahdonlaisten liikkeiden hallinnan vaikeutta ja ekstrapyramidaalioireita. Neuropatia (ääreishermojen surkastuminen) ja skolioosi kuuluvat myös A-T:n etenevään taudinkuvaan.
Aivojen magneettikuvaus on normaali taudin alkuvaiheessa, ja pikkuaivomuutokset kehittyvät taudin edetessä. Telangiektasiat ilmaantuvat silmän sidekalvolle ja auringolle alttiille ihoalueille 5-8 vuoden iässä. Okulomotorinen apraxia ja nystagmus vaikeuttavat tarkkaa näön käyttöä. A-T:aan liittyy lisäksi pikkuaivotaudeille tyypillisä kognitiivisa häiriöitä (Cerebellar Cognitive Affective Syndrome, CCAS).
Neurologisten oireiden lisäksi n. 2/3:lla A-T-potilaista on immuunipuutos (yhden tai useamman Ig-luokan: IgA, IgG ja/tai IgM puutos), lymfopeniaa (T-soluvaje) sekä puutteelinen kyky muodostaa vasta-aineita rokotteille ja infektioille. Tautiin liittyy lisääntynyt alttius sairastua syöpään (erityisesti lymfoomat ja leukemiat). Myös taudinkantajien syöpäriski on lisääntynyt, ja geenimuutosta kantavilla naisilla on todettu 2.3-kertainen riski sairastua rintasyöpään normaaliväestöön verrattuna. Tautiin kytkeytyy myös lisääntynyt herkkyys ionisoivalle säteilylle (röntgen- ja gamma-säteily). Lisäksi tavataan myös endokronologisia ongelmia, kasvuhäiriöitä, viivästynyttä puberteettikehitystä, sukupuolirauhasten toimintahäiriötä sekä varhaista menopaussia.
A-T on peittyvästi perityvä tauti, jonka taustalla on ATM-geenin mutaatiot. ATM on iso geeni (66 eksonia) jossa on kuvattu useita erilaisia tautia aiheuttavia mutaatioita. Tavallisimmassa tapauksessa nähdään kahden eri geenimuutoksen virhe eli ns. yhdistelmäheterotsygoottisia. Genotyyppi vaikuttaa kliiniseen ilmiasuun eli mutaatiot, joissa toimivaa ATM-proteiinia ei ole, aiheuttavat vaikeimman, klassisen taudinkuvan.
A-T sairautta esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta sen esiintyvyys vaihetelee (vähemmän kuin 1-9 tapausta 100 000 henkilöä kohden). Suomalaisessa väestössä tauti on erityisen harvinainen: vajaa 20-vuotta sitten tehdyssä kartoituksessa löydettiin alle 10 tautitapausta.
Kliinisen taudinkuvan lisäksi Ig:n puutos, koholla oleva alfafetoproteiini lisäävät taudin todennäköisyyttä. Diagnoosi varmennetaan verinäytteestä geenitutkimuksella.
Oirekuva
Neurologiset oireet , liikunnan haparointi, ataksia sekä taspainon hallinnan vaikeudesta johtuva vaikeus istua tai seistä (lapset kallistuvat vähitellen sivuille tai taaksepäin) ilmenevät usein varhaisessa taaperoiässä. Neurologiset oireet progredioivat murrosikään saakka, jonka jälkeen ne usein tasoittuvat. Pyörätuolia tarvitaan yleensä 10 ikävuoden jälkeen. Tautiin liittyy tahdonlaisten liikkeiden hallinnan vaikeutta ja ekstrapyramidaalioireita. Neuropatia (ääreishermojen surkastuminen) ja skolioosi kuuluvat myös A-T:n etenevään taudinkuvaan.
Aivojen magneettikuvaus on normaali taudin alkuvaiheessa, ja pikkuaivomuutokset kehittyvät taudin edetessä. Telangiektasiat ilmaantuvat silmän sidekalvolle ja auringolle alttiille ihoalueille 5-8 vuoden iässä. Okulomotorinen apraxia ja nystagmus vaikeuttavat tarkkaa näön käyttöä. A-T:aan liittyy lisäksi pikkuaivotaudeille tyypillisä kognitiivisa häiriöitä (Cerebellar Cognitive Affective Syndrome, CCAS).
Neurologisten oireiden lisäksi n. 2/3:lla A-T-potilaista on immuunipuutos (yhden tai useamman Ig-luokan: IgA, IgG ja/tai IgM puutos), lymfopeniaa (T-soluvaje) sekä puutteelinen kyky muodostaa vasta-aineita rokotteille ja infektioille. Tautiin liittyy lisääntynyt alttius sairastua syöpään (erityisesti lymfoomat ja leukemiat). Myös taudinkantajien syöpäriski on lisääntynyt, ja geenimuutosta kantavilla naisilla on todettu 2.3-kertainen riski sairastua rintasyöpään normaaliväestöön verrattuna. Tautiin kytkeytyy myös lisääntynyt herkkyys ionisoivalle säteilylle (röntgen- ja gamma-säteily). Lisäksi tavataan myös endokronologisia ongelmia, kasvuhäiriöitä, viivästynyttä puberteettikehitystä, sukupuolirauhasten toimintahäiriötä sekä varhaista menopaussia.
Perinnöllisyys
A-T on peittyvästi perityvä tauti, jonka taustalla on ATM-geenin mutaatiot. ATM on iso geeni (66 eksonia) jossa on kuvattu useita erilaisia tautia aiheuttavia mutaatioita. Tavallisimmassa tapauksessa nähdään kahden eri geenimuutoksen virhe eli ns. yhdistelmäheterotsygoottisia. Genotyyppi vaikuttaa kliiniseen ilmiasuun eli mutaatiot, joissa toimivaa ATM-proteiinia ei ole, aiheuttavat vaikeimman, klassisen taudinkuvan.
Esiintyvyys
A-T sairautta esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta sen esiintyvyys vaihetelee (vähemmän kuin 1-9 tapausta 100 000 henkilöä kohden). Suomalaisessa väestössä tauti on erityisen harvinainen: vajaa 20-vuotta sitten tehdyssä kartoituksessa löydettiin alle 10 tautitapausta.
Diagnosointi
Kliinisen taudinkuvan lisäksi Ig:n puutos, koholla oleva alfafetoproteiini lisäävät taudin todennäköisyyttä. Diagnoosi varmennetaan verinäytteestä geenitutkimuksella.