Nykyään vaikeat sairausmuodot todetaan vastasyntyneiden seulonnassa, jolloin mahdollisiin sairauden kriiseihin voidaan varautua ja hoitaa ne ajoissa. Osa lievistä (diagnosoimattomistakin) tapauksista pysyy oireettomina koko elämänsä ajan. Aiempi sisaruksen äkkikuolema (jopa kymmeniä vuosia sitten) voi olla vinkki aineenvaihduntasairaudesta kuten MCAD-puutoksesta.
Lapset tulevat oireisiksi yleensä 3-24 kuukauden iässä. Aineenvaihdunnan kriisin laukaisijana toimii yleensä muu sairaus kuten vatsatauti ja/tai vähentynyt ruuan saanti tai paasto. Yleensä todetaan hypoketoottinen hypoglykemia (matalaan veren sokeripitoisuuteen liittyvä matala plasman/virtsan ketoainepitoisuus). Akuuttiin taudinkuvaan kuuluu yleisimmästä oireesta alkaen velttous, pahoinvointi ja oksentelu, tajunnan tason lasku, hengityksen pysähdys, suuri maksa, kouristukset, sydänpysähdys ja äkkikuolema. Kuolleisuus akuuttivaiheessa on 25 prosenttia.
Aikuisilla voi myös olla kyseessä akuutti kriisi, mutta myös kroonisen oireiston akutisoituminen. Vain joka toisella todetaan matala veren sokeripitoisuus akuutisti, mutta yhtä monella on ollut aiemmin vähintään yksi samankaltainen akuutti oireisto. Joskus on voitu todeta matala veren sokeripitoisuus jo lapsuudessa. Aikuisilla kriisin laukaisee pitkittynyt paasto ja/tai alkoholi (30 prosentilla). Akuutit oireet aikuisilla ovat yleisimmästä alkaen pahoinvointi ja oksentelu (63 prosentilla), tajunnan tason lasku (63 prosentilla), velttous, akuutti sydänpysähdys, rabdomyolyysi (lihaskudoksen hajoaminen), äkkikuolema ja hengityspysähdys.
Kroonisesti aikuisilla voidaan todeta rasvan kertymää eri kudoksissa, etenkin maksassa, sydänlihaksessa ja munuaisissa. Pysyvästi koholla oleva plasman lihasentsyymipitoisuus (kreatiinikinaasi) voidaan todeta alle 10 prosentilla.
Diagnoosi tehdään ottamalla akuutisti sairaalla henkilöllä päivystysaikana verinäyte varastoon ja lähettämällä arkena veren kuivapisaranäyte tai plasmaa asyylikarnitiinimääritykseen (ei ole saatavilla suomalaisesta laboratoriosta). Akuutisti varastoon otetusta virtsanäytteestä voidaan arkena tutkia orgaaniset hapot. Diagnoosi varmistetaan geenianalyysillä.