Pasi Nevalainen, LT, dosentti, erikoislääkäri, TAYS Harvinaissairaudet
Sairaus aiheutuu 27-hydroksylaasientsyymiä (CYP27A1) koodaavan geenin mutaatiosta. Entsyymin puutos vaikuttaa kolesterolin normaaliin aineenvaihduntaan aiheuttaen hyvin korkeat plasman kolestanolin ja sappialkoholien pitoisuudet ja sen seurauksena kolestanolin ja kolesterolin kertymistä kudoksiin.
Oireiden alkamisikä, kirjo ja vaikeusaste vaihtelevat suuresti. Keskimäärin sairaus diagnosoidaan 35-vuotiaana 16 vuoden viiveellä oireiden alusta. Tyypillinen sairaus on aikuisena alkava etenevä neurologinen sairaus sekä ei-neurologiset löydökset kuten jänteiden paksuuntumat (ksantoomat), varhainen valtimonkovettumatauti, luukato ja/tai hengitysvajaus.
Joskus ensimmäinen oire saattaa olla vastasyntyneen ihon keltaisuusongelma, joka rauhoittuu itsestään. Lapsuudessa tyypillisiä oireita voivat olla selittämätön jatkuva tai jaksottainen ripuli joka toisella sairastuneella ja silmän linssien samentuma (katarakta), joka kehittyy 2–21-vuotiaana 90 %:lle. Jos lapsuudessa on neurologisia ongelmia, niitä voivat olla yleinen kehityshäiriö, älyllinen häiriö tai oppimisvaikeudet ensimmäisten 10 ikävuoden aikana. Myöhemmässä vaiheessa voi kehittyä (akilles)jänteiden paksuuntuma aikaisintaan teininä, mutta yleensä vasta 20–40-vuotiaana 70 %:lle tapauksista. Neurologiset oireet alkavat yleisimmin nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa ja etenevät hitaasti vaikeutuen, mutta yli 30-vuotiailla ne voivat olla jo vaikea-asteisia.
Aikuisiällä alkavassa taudinmuodossa neurologiset ja psykiatriset oireet ja löydökset ovat hallitsevia, mutta kaiken ikäisillä selittämätön ripuli voi olla keskeinen ongelma. Neurologinen sairaus on yleensä tahdonalaisia liikkeitä ohjaavan hermoston spastinen alaraajahalvaus, liikkeiden koordinaation häiriö (ataksia) tai puheen tuoton häiriö (dysfasia). Osa potilaista voi sairastua poikkeuksellisen varhain sepelvaltimotautiin ja saada sydäninfarktin. Luukato, D-vitamiinin puutos ja murtumat ovat yleisiä aikuisena.
CTX-sairautta tulisi epäillä kaikilla, joilla on vähintään kaksi neljästä sairauden tyypillisestä ongelmasta: varhainen katarakta, selittämätön krooninen ripuli, etenevät neurologiset oireet (mm. ataksia, epileptiset kohtaukset, liikehäiriöt, älyllisten toimintojen taantuma, muistivaikeudet ja ääreishermosto-oireet) ja jänteen paksuuntuma rasvakertymän vuoksi (akilles- tai muu jänne). Erityisesti varhainen kataraktan ja ripulin yhdistelmä lapsella tai nuorella tulisi herättää epäilys etenkin, jos niihin liittyy psykiatrista ongelmatiikkaa.
Joillekin potilaille ei kehity älyllisten toimintojen häiriötä lainkaan, mutta heillä todetaan ääreishermojen sairaus (neuropatia) tai etenevä spastinen alaraajahalvaus. On myös tapauksia, joissa neurologista sairautta ei kehity, vaan oireena on psykiatrinen sairaus, joka muistuttaa skitsofreniaa.
Hoitamattomana sairaus johtaa menehtymiseen 30–60-vuotiaana.
Diagnostisiin alkututkimuksiin kuuluu plasman kolestanolin ja/tai virtsan sappialkoholien pitoisuuksien määrittäminen. Kolestanolia varten määritetään plasman sterolit. Diagnoosin voi löytää tai varmistaa geenianalyysillä.
Aina aivojen kuvantamisessa ei todeta muutoksia, mutta yleensä neurologisesti oireilevilla potilailla aivojen magneettikuvauksen tyypillisiä löydöksiä ovat pikkuaivojen kudoskato sekä signaalivoimistumat tyvitumakkeissa, pikkuaivojen dentatus tumakkeessa ja aivokammioiden ympärillä olevassa valkeassa aineessa.
Kenodeoksikoolihappo lopettaa ripulin ja neurologiset sekä psykiatriset oireet voivat vähentyä tai osin jopa parantua. Helpommin saatavaa ursodeoksikoolihappoa ei saa käyttää hoitona. Varhainen kenodeoksikoolihapon aloitus voi estää neurologisten oireiden kehittymisen, mutta jos oireet ovat jatkuneet yli 25 vuotta, hoito ei näyttäisi enää tehoavan. Lääkitykseen yhdistetään yleensä statiinilääkitys. Neurologisten oireiden hoito toteutetaan oireenmukaisilla lääkkeillä.
Periytyy autosomissa väistyvästi.
Taudin esiintyvyydestä Suomessa ei ole tietoa. Muualla arvio on 3-5 tautitapausta 100 000 henkilöä kohti.
Lisätietoa oireyhtymästä kansainvälisessä harvinaissairauksien hakemistossa, jossa mainittu vain taudin lapsuusmuodot.
Oireiden alkamisikä, kirjo ja vaikeusaste vaihtelevat suuresti. Keskimäärin sairaus diagnosoidaan 35-vuotiaana 16 vuoden viiveellä oireiden alusta. Tyypillinen sairaus on aikuisena alkava etenevä neurologinen sairaus sekä ei-neurologiset löydökset kuten jänteiden paksuuntumat (ksantoomat), varhainen valtimonkovettumatauti, luukato ja/tai hengitysvajaus.
Joskus ensimmäinen oire saattaa olla vastasyntyneen ihon keltaisuusongelma, joka rauhoittuu itsestään. Lapsuudessa tyypillisiä oireita voivat olla selittämätön jatkuva tai jaksottainen ripuli joka toisella sairastuneella ja silmän linssien samentuma (katarakta), joka kehittyy 2–21-vuotiaana 90 %:lle. Jos lapsuudessa on neurologisia ongelmia, niitä voivat olla yleinen kehityshäiriö, älyllinen häiriö tai oppimisvaikeudet ensimmäisten 10 ikävuoden aikana. Myöhemmässä vaiheessa voi kehittyä (akilles)jänteiden paksuuntuma aikaisintaan teininä, mutta yleensä vasta 20–40-vuotiaana 70 %:lle tapauksista. Neurologiset oireet alkavat yleisimmin nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa ja etenevät hitaasti vaikeutuen, mutta yli 30-vuotiailla ne voivat olla jo vaikea-asteisia.
Aikuisiällä alkavassa taudinmuodossa neurologiset ja psykiatriset oireet ja löydökset ovat hallitsevia, mutta kaiken ikäisillä selittämätön ripuli voi olla keskeinen ongelma. Neurologinen sairaus on yleensä tahdonalaisia liikkeitä ohjaavan hermoston spastinen alaraajahalvaus, liikkeiden koordinaation häiriö (ataksia) tai puheen tuoton häiriö (dysfasia). Osa potilaista voi sairastua poikkeuksellisen varhain sepelvaltimotautiin ja saada sydäninfarktin. Luukato, D-vitamiinin puutos ja murtumat ovat yleisiä aikuisena.
CTX-sairautta tulisi epäillä kaikilla, joilla on vähintään kaksi neljästä sairauden tyypillisestä ongelmasta: varhainen katarakta, selittämätön krooninen ripuli, etenevät neurologiset oireet (mm. ataksia, epileptiset kohtaukset, liikehäiriöt, älyllisten toimintojen taantuma, muistivaikeudet ja ääreishermosto-oireet) ja jänteen paksuuntuma rasvakertymän vuoksi (akilles- tai muu jänne). Erityisesti varhainen kataraktan ja ripulin yhdistelmä lapsella tai nuorella tulisi herättää epäilys etenkin, jos niihin liittyy psykiatrista ongelmatiikkaa.
Joillekin potilaille ei kehity älyllisten toimintojen häiriötä lainkaan, mutta heillä todetaan ääreishermojen sairaus (neuropatia) tai etenevä spastinen alaraajahalvaus. On myös tapauksia, joissa neurologista sairautta ei kehity, vaan oireena on psykiatrinen sairaus, joka muistuttaa skitsofreniaa.
Hoitamattomana sairaus johtaa menehtymiseen 30–60-vuotiaana.
Diagnostisiin alkututkimuksiin kuuluu plasman kolestanolin ja/tai virtsan sappialkoholien pitoisuuksien määrittäminen. Kolestanolia varten määritetään plasman sterolit. Diagnoosin voi löytää tai varmistaa geenianalyysillä.
Aina aivojen kuvantamisessa ei todeta muutoksia, mutta yleensä neurologisesti oireilevilla potilailla aivojen magneettikuvauksen tyypillisiä löydöksiä ovat pikkuaivojen kudoskato sekä signaalivoimistumat tyvitumakkeissa, pikkuaivojen dentatus tumakkeessa ja aivokammioiden ympärillä olevassa valkeassa aineessa.
Kenodeoksikoolihappo lopettaa ripulin ja neurologiset sekä psykiatriset oireet voivat vähentyä tai osin jopa parantua. Helpommin saatavaa ursodeoksikoolihappoa ei saa käyttää hoitona. Varhainen kenodeoksikoolihapon aloitus voi estää neurologisten oireiden kehittymisen, mutta jos oireet ovat jatkuneet yli 25 vuotta, hoito ei näyttäisi enää tehoavan. Lääkitykseen yhdistetään yleensä statiinilääkitys. Neurologisten oireiden hoito toteutetaan oireenmukaisilla lääkkeillä.
Periytyy autosomissa väistyvästi.
Taudin esiintyvyydestä Suomessa ei ole tietoa. Muualla arvio on 3-5 tautitapausta 100 000 henkilöä kohti.
Lisätietoa oireyhtymästä kansainvälisessä harvinaissairauksien hakemistossa, jossa mainittu vain taudin lapsuusmuodot.
Tarkistettu 18.11.2024
