Munuaisvaltimon ahtauma

 

Siirry sanastoon

Munuaisvaltimon ahtauma

Tulosta

Avainsanat: Munuaisvaltimostenoosi; munuaisverisuonianomalia; mid-aortic syndrome; fibromuskulaarinen dysplasia


Munuaiset saavat verenkierron vatsa-aortasta haarautuvista munuaisvaltimoista (renaaliarteria). Näitä kulkee normaalisti yksi kumpaankin munuaiseen. Joskus valtimo saattaa haarautua matkalla tai rinnalla kulkea toinen, pienempi valtimo. Veri poistuu munuaisista munuaislaskimoa pitkin alaonttolaskimoon.

Munuaisissa on vilkas verenkierto, ne käyttävät lepotilassa lähes neljäsosan sydämen pumppaamasta minuuttitilavuudesta. Munuaisten toiminnalle on oleellista riittävän munuaisten sisäisen verenkierron suodatuspaineen ylläpito. Munuaiset säätelevät tätä painetta eri mekanismeilla vaikuttaen samalla koko elimistön verenpaineeseen. Mikäli munuaisen verenkierto heikkenee, aktivoituvat suodatuspainetta kohottamaan pyrkivät säätelymekanismit. Tällöin koko elimistön verenpaine saattaa nousta, joskus hyvinkin voimakkaasti.

Munuaiseen verta tuovassa valtimossa oleva ahtauma heikentää munuaisen suodatuspainetta. Jos ahtauma on merkittävä ja pitkäkestoinen, seurauksena voi olla munuaisen surkastuminen. Lapsella huonosti verta saava munuainen ei kasva normaalisti.

Sairauden syitä

Munuaisvaltimo voi olla

  • synnynnäisesti kapea tai
  • ahtaus voi liittyä verisuoniseinämän poikkeavuuteen, ns. fibromuskulaariseen dysplasiaan
  • tai ilmentyä osana muuta oireyhtymää (mm. neurofibromatoosi linkki).

Munuaisvaltimon ahtauma voi esiintyä yksittäisena tai myös osana pallean alapuolisen sydämestä tulevan pääsuonen (aortan) ja sen haarojen kaventumaa (ns. keskiaortan tauti, mid-aortic syndrome). Lapsilla ennen murrosikää todetun kohonneen verenpaineen taustalta löytyy 10 – 20 %:lla tapauksista munuaisvaltimon ahtauma.

Oirekuvaus

Munuaisvaltimon ahtauman oireena on kohonnut verenpaine.

Muita mahdollisia oireita ovat:

  • toistuvat päänsäryt, näköhäiriöt, kouristuskohtaus
  • poikkevuudet veren suolapitoisuuksissa (hypokalemia, alkaloosi), munuaisvajaatoiminta
  • alaraajojen verenkiertohäiriö

Hoito

Kohonnut verenpaine on haitallista verisuonten seinämille, sisäelimille ja aivoille. Hyvin korkealle kohonnut verenpaine voi olla henkeä uhkaava ja vaatii välitöntä hoitoa (ns. hypertensiivinen kriisi).

Verenpainetta voidaan laskea lääkkeillä. Käytössä on useita erityyppisiä, eri verenpaineen säätelymekanismeihin vaikuttavia lääkkeitä, joista suurin osa on käyttökelpoisia myös lapsipotilailla.

Munuaisvaltimon ahtauman ensisijainen hoito on ahtaumakohdan laajennus, joka yleensä on mahdollista tehdä suonensisäisesti katetrointiteitse, jolloin ei siis tarvitse tehdä avointa leikkausta. Toiminpide voidaan joutua uusimaan. Laajennuksen jälkeen verenpainetaso yleensä laskee ja lääkitystä voidaan vähentää.

Perinnöllisyys ja esiintyvyys Suomessa

Munuaisvaltimostenoosi on monitekijäinen tauti. Se aiheutuu siis useiden geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta.Taudin esiintyvyydestä Suomessa ei ole tilastollista tietoa. Kansainvälisissä aineistoissa esiintyvyden arvioidaan olevan väestötasolla 3-4%. Lapsuusiällä munuaisvaltimoiden ahtaumat ovat hyvin harvinaisia.

Diagnoosityökalut

Verenpaineen mittaus tulee tehdä huolellisesti ja toistetusti. Luotettavin tutkimus on verenpaineen vuorokausirekisteröinti, jossa mukana kulkeva pieni laite rekisteröi puolen tunnin välein automaattisesti tapahtuvien mittausten tulokset. Menetelmä soveltuu yli kouluikäisille lapsille – pienempien kohdalla kotona tehtävä seuranta kertamittauksilla on luotettavampi.

Munuaisten rakenne ja verenkierto-olosuhteet kuvannetaan Doppler-ultraäänitutkimuksella. Munuaisverenkiertoa voidaan kuvantaa tarkemmin varjoainetehosteisella magneetti- tai tietokonetomografiatutkimuksella.

Kaikkein luotettavin tutkimus on munuaisverisuonten sisäinen varjoainekuvaus, jossa reisivaltimon kautta uitetaan katetri munuaisvaltimoon ja ruiskutetaan varjoainetta näyttämään valtimon rakenteen. Varjoaineen kulku ja siten verisuonen rakenne kuvannetaan läpivalaisulla, jolloin mahdolliset ahtaumakohdat tulevat näkyviin. Samassa yhteydessä voidaan mitata valtimosta paikallisia verenpainetta säätelevien hormonien pitoisuuksia (reniini) ja on myös mahdollista tehdä ahtaumakohtaan laajennus.

Munuaistoimintaa ja elimistön suola- ja happamuustasapainoa tutkitaan myös laboratorikokein: veren reniini- ja aldosteronipitoisuudet, kreatiniini, suola- ja happamuusarvot.

Kyllä