HUSin lastenkirurgian professori Risto Rintala operoi suoliston kehityshäiriöitä, kuten ruokatorven puutosta eli ruokatorviatresiaa. Tällöin lapsen ruokatorven yläosa on umpipussi ja ruokatorven alaosa on yhdistynyt henkitorveen. Mikäli ruokatorvea ei korjata, menehtyy lapsi muutamassa päivässä.
Ruokatorven yhdistämisleikkauksesta selviää 95 prosenttia vauvoista ja heistä 83 prosenttia elää täysin normaalilla ravinnolla. Tämä on kansainvälisessä vertailussa erinomainen tulos.
- Nyt tiedämme, että ruokatorvenkorjausleikkaus on turvallinen ja tehokas. Se epäonnistuu vain harvoin, lastenkirurgian professori Risto Rintala sanoo.
Vastasyntyneelle tehtävä vaativa toimenpide
Ruokatorven korjausleikkaus tehdään kahden viikon ikäiselle, keskimäärin alle kolme kiloa painavalle ja noin kahden vuorokauden ikäiselle vauvalle. Ennen leikkausta lapsi on kyennyt saamaan ravintonsa vain suonen kautta annettavasta nestehoidosta.
Vaativa leikkaus tehdään rintaontelon kautta joko avoleikkauksena tai tähystyksellä. Leikkauksessa ruokatorven alaosasta katkaistaan yhteys henkitorveen ja ruokatorven päät yhdistetään. Pienellä osalla lapsista olemassa olevat ruokatorven pätkät ovat liian lyhyet, jolloin ohutsuolesta rakennetaan välikappale tai mahalaukku nostetaan kaulan tasolle ja liitetään kiinni ruokatorven yläosaan.
Ensimmäinen onnistunut ruokatorvenkorjausleikkaus tehtiin Hyksin Lastenklinikalla 1949. Ensimmäisestä sadasta Lastenklinikalla operoidusta ruokatorvenpuutospotilaasta peräti 80 prosenttia menehtyi. Hoito on kuitenkin kehittynyt merkittävästi.
- Leikkaustekniikat sekä hengityskone- ja anestesiahoito ovat kehittyneet ja tehohoidossa pystytään hoitamaan yhä vakavampia komplikaatioita. Samoille lapsille usein kasautuvia muita kehityshäiriöitä, esimerkiksi sydämen, pystytään hoitamaan hyvin, Risto Rintala listaa.
Joka kolmannelle ruokatorvileikkauksessa olleelle lapselle tehdään muutaman kuukauden kuluessa ruokatorven ja mahalaukun välille läppä estämään ruuan takaisinvirtausta mahalaukusta ruokatorveen.
Tämänkin leikkauksen onnistumisprosentti on huippuluokkaa. Journal of Pediatric Surgery -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissa selvitettiin 262 potilaan seurantatiedot vuosilta 1980 - 2016. Tutkimuksessa selvisi, että keskimäärin 7,5 vuoden aikana läppäleikkauksesta refluksioireet jäivät pois 92 prosentilla ja 15 prosentille tehtiin uusintaleikkaus.
Leikattujen lasten kuolleisuus ja syömisvaikeudet liittyvät lähes aina siihen, että näillä vauvoilla on usein samanaikaisesti muitakin synnynnäisiä kehityshäiriöitä.
Tutkimus kerää lasten biopankkia
Lasten vaativat suolistoleikkaukset ovat suurelta osin keskitetty HUSiin. Professori Risto Rintala on pitkän uransa aikana leikannut kaikki Suomen vaikea-asteiset peräsuoliepämuodostumat 1980-luvulta lähtien ja ollut mukana Suomen ensimmäisessä ohutsuolensiirrossa 2010. Hän on myös vastannut valtakunnallisesti tyttöjen kloaakkiepämuodostumien hoidosta. Kloaakkilapsen emätin, peräaukko ja virtsaputki ovat kehittyneet puutteellisesti.
Risto Rintala on jäämässä eläkkeelle kesäkuussa, mutta tutkimus- ja kirurginen työ jatkuvat niin Pohjoismaissa kuin Baltiassakin. Tavoitteena on myös kartuttaa lasten omaa biopankkia.
- Tutkimushankkeissamme pyrimme selvittämään synnynnäisten poikkeavuuksien geneettisiä taustoja tallentaen vaurioituneita kudoksia lasten biopankkiin. Kudosnäytteiden avulla selvitämme, minkälaisesta geneettisestä häiriöstä on kyse, Risto Rintala kertoo.
HUSissa arvioidaan lapsille tehtyjen kirurgisten korjaustoimenpiteiden tuloksia lukuisissa kymmenien vuosien seurantatutkimuksissa, ja tähän mennessä lastenkirurgian tuloksista on julkaistu yli 200 tieteellistä artikkelia. Yksi HUSin lastenkirurgian aloista on suolistokirurgia, jonka seurantatuloksia pidetään niiden vaativan laaja-alaisen osaamisen vuoksi lastenkirurgian laatumittareina.