​ ​​Keuhkonsiirto ei ole ensimmäinen hoitovaihtoehto, vaan siihen päädytään, jos keuhkosairaus etenee muista hoidoista huolimatta.

Lähes mitä tahansa henkeä uhkaavaa loppuvaiheen keuhkosairautta, lukuun ottamatta syöpää, voidaan hoitaa keuhkonsiirrolla.

Keuhkonsiirto soveltuu potilaalle, jonka elimistö on muutoin terve. Potilaan keuhkosairaus, ikä ja kunto vaikuttavat ratkaisuun ja siihen tehdäänkö yhden vai kahden keuhkon siirto tai ns. blokkisiirto, jolloin siirretään sekä sydän että keuhkot. Suomessa tehdyistä leikkauksista valtaosa on kahden keuhkon siirtoja.

Tavanomaisimmat keuhkonsiirron aiheet ovat:

• keuhkojen sidekudoistuminen eli keuhkofibroosi
• keuhkolaajentuma
• keuhkoahtaumatauti
• keuhkoverenpainetauti
• vaikeat märkäiset keuhkoinfektiot

Kaikki Suomen keuhkonsiirrot sekä yhdistetyt sydänkeuhkosiirrot (”blokkisiirrot”) tehdään Hyksissä Sydän- ja keuhkokeskuksessa Meilahden sairaalassa. Ensimmäinen sydänkeuhkosiirto tehtiin vuonna 1988 ja ensimmäinen keuhkonsiirto vuonna 1990.

Vuosittain Hyksissä tehdään keskimäärin 20–25 keuhkonsiirtoa, ja niiden määrät ovat lisääntyneet viime vuosina.

Keuhkonsiirron edellytyksenä on potilaan hyvä yhteistyökyky sekä sitoutuminen pysyviin lääkityksiin ja kontrolleihin. Sitoutumista hoitoon vaaditaan koko loppuelämän. Tarkemmat elinsiirtoselvitykset on syytä tehdä kansainvälisen aikataulutuksen mukaan jo sairauden vakaassa vaiheessa, jotta sopiva siirre ehdittäisiin löytää.

Keuhkonsiirrolla pyritään pidentämään elinaikaa ja parantamaan elämänlaatua sekä suorituskykyä. Keuhkonsiirtoon liittyy myös riskejä eikä se välttämättä sovellu kaikille.