Useimmilla keuhkonsiirron saaneilla verenpaine kohoaa. Verenpaine on koholla, kun yläpaine on 140 tai ala-paine yli 90 tai näitä korkeampi. Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita ja aiheuttaa aivohalvauksia sekä sydäninfarkteja. Pitkään jatkuessaan kohonnut verenpaine suurentaa sydäntä ja johtaa hoitamattomana sydämen vajaatoimintaan. Myös munuaiset saattavat vaurioitua kohonneen verenpaineen seurauksena.
Syitä kohonneeseen verenpaineeseen ovat eräät lääkeaineet (mm. hyljinnänestolääkkeet), runsas ruokasuolan käyttö, ylipaino, rasvainen ruokavalio, alkoholi ja liikunnan vähäisyys. Suuri osa potilaista tarvitsee verenpainelääkitystä, mutta lääkehoito ei vähennä elämäntapojen merkitystä.
Osteoporoosi eli luukato on aineenvaihduntasairaus, jonka seurauksena luuntiheys vähenee ja luut haurastuvat. Normaalisti luussa sen hajoaminen ja rakentuminen ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa. Kun luuta hajoaa enemmän kuin uutta muodostuu, luumassa pienenee ja sen rakenne muuttuu. Tästä voi olla seurauksena murtumia, luustokipuja, pituuden lyhentymistä ja ryhdin kumartumista.
Luumassan väheneminen on osa normaalia vanhenemista, mutta keuhkonsiirron jälkeen se kiihtyy. Tähän ovat syynä hylkimisenestolääkkeet, muun muassa kortisoni. Luuston kuntoa seurataan luuston tiheysmittauksilla ennen ja jälkeen keuhkonsiirron. Kaikki potilaat saavat ennaltaehkäisevän lääkityksen. Monipuolinen ruokavalio, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä liikunta vahvistavat luustoa.
Aikuistyypin diabetes on aineenvaihduntahäiriöiden kasauma, jonka yksi mitattava suure on kohonnut veren sokeripitoisuus. Hylkimisenestolääkitys (erityisesti kortisoni) voi vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan. Kortisonin aiheuttama diabetes korjaantuu yleensä lääkityksen keventyessä. Kokonaishoidon perustana ovat terveet elämäntavat. Terveellinen ruokavalio, liikunnan lisäys ja painon hallinta vaikuttavat kaikki suotuisasti rasva-arvoihin ja sokeritasapainoon.
Kun veren sokeriarvot ovat hallinnassa, vaikuttaa se silmien, munuaisten ja hermojen elinmuutoksia vähentävästi. Etu on suurin, kun myös kolesteroliarvot ja verenpaine ovat oikealla tasolla.
Hyperlipidemia eli veren tavallista suuremmat rasva-arvot on merkittävä sepelvaltimotaudin riskitekijä. Hyljinnänestolääkitys nostaa rasva-arvoja. Muita kolesterolia kohottavia tekijöitä ovat muun muassa. ylipaino, ikä, diabetes ja verenpainetauti. Kolesterolia alentava lääkitys (statiinit) aloitetaan jo ensimmäisinä siirron jälkeisinä päivinä. Lääkehoidon yhteydessä terveiden elämäntapojen toteuttaminen on tärkeää, koska ne tehostavat toistensa vaikutuksia.
Immuunijärjestelmä puolustaa elimistöä myös kasvaimia vastaan. Kun immuunivastetta heikennetään hylinnänestolääkityksellä, kasvaimien vaara suurenee. Tämä koskee ennen kaikkea imusolmukesyöpää ja ihon kasvaimia. Iho-kasvaimet voidaan poistaa kirurgisesti, eivätkä ne yleensä aiheuta ongelmia. Kaikki uudet, muuttuneet tai suurentuneet luomet ja muut ihomuutokset tai suurentuneet imusolmukkeet on aina näytettävä lääkärille. Ihosyövän ehkäisemiseksi on tärkeää suojautua auringolta.
Hyljinnänestolääkitys voi aiheuttaa muutoksia munuaisten toiminnassa ja johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Munuaisten toimintaa seurataan säännöllisesti verikokein. Munuaisten vajaatoiminnan ehkäisemisen kannalta on tärkeää huolehtia verenpainetaudin, diabeteksen ja rasva-aineenvaihdunnan tehokkaasta hoidosta. Suolankäyttöä on rajoitettava ja myös munuaisia rasittavia tulehduskipulääkkeitä on vältettävä.
Keuhkosiirrännäisen krooninen toimintahäiriö ilmenee joko pieniä ilmateitä ahtauttavana BOS (bronchiolitis obliterans syndrome) tai keuhkosiirrännäisen kokonaistilavuutta pienentävänä RAS (restictive allograft syndrome) – vauriona. Sekä BOS että RAS voidaan havaita keuhkojen tietokonekerroskuvauksessa.
Molemmissa toimintahäiriön muodoissa puhallusarvot laskevat, ja voinnissa se ilmenee suorituskyvyn alenemisena ja hengenahdistuksen lisääntymisenä. Krooniselle hyljinnälle altistavat muun muassa toistuvat akuutit hyljintäreaktiot, virusinfektiot ja mahanesteen ärsytys keuhkoputkissa (ns. refluksitaudissa). Kaikkia tekijöitä kroonisen hyljinnän synnyssä ei tiedetä.