Lieviä hypoglykemioita voi diabetesta sairastavalla olla elämänsä aikana tuhansia. Vaikka uudet, vähemmän hypoglykemioille altistavat, insuliinilaadut ja hoitoteknoloiga (sensporit, pumput) ovat vähentäneet merkittävästi vakavien hypoglykemoiden esiintymistä, niin hypoglykeian pelko on yleistä.
Hypoglykemian kokemisessa on yksilöllisiä eroja. Lievimmillään se koetaan epämiellyttävänä, pahimmillaan kokemus on pelottava ja henkeä uhkaava. Keholliset aistimukset hypoglykemiassa saattavat olla samankaltaisia kuin pelon aikaansaamat reaktiot.
Hypoglykemiassa voi pelottaa oireet, vaikutus omaan käyttäytymiseen, ympäristön suhtautuminen, toisten avun varaan joutuminen, hallinnan menetys ja ajatus, että hypoglykemiassa joutuu onnettomuuteen tai että niiden vuoksi menettää esim. ajokorttinsa. Hypoglykemian pelko voi yhdistyä myös kuolemanm pelkoon. Joskus yksikin erityisen huono aiempi hypoglykemiakokemus on saattanut traumatisoida ja jättää pelon, että joutuu kokemaan samaa uudelleen. Hypoglykemian pelko voi johtua myös siitä, että on nähnyt tai kuullut toisen henkilön hypoglykemiakokemuksesta.
Hypoglykemiaa on luonnollista pelätä. Pelosta on haittaa silloin, kun se alkaa häiritä tai hallita elämää esim. jatkuvan verensokeritason tarkkailun vuoksi ja kun se alkaa haitata omahoitoa esim. verensokerin pitämisenä jatkuvasti korkeana tai liikunnan vähentämisenä. Joskus myös diabetesta sairastavan läheisen hypoglykemiapelko voi haitata hoitoa. Tottuminen korkeisiin verensokereihin voi johtaa siihen, että hypoglykemian oireita saattaa tulla jo tavoitteiden mukaisella verensokeritasolla.
Hypoglykemian pelosta kärsivä voi hyötyä turvallisissa olosuhteissa tapahtuvasta hypoglykemialle altistavien tilanteiden, esimerkiksi liikuntatilanteiden, harjoittelusta. Myös jatkuva sensorointi auttaa hypoglykemialle altistavien tilanteiden tunnistamisessa ja lisää turvallisuuden tunnetta. Terapeuttinen työskentely ammattiauttajan vastaanotolla ja joskus myös lääkitys, voivat auttaa pelon yli pääsemisessä.
On luonnollista, että ihminen vaistomaisesti haluaa vältellä kipua tai mitä tahansa toimenpidettä, johon liittyy ihon rikkominen, lävistäminen, haavautuminen tai ylipäänsä kudosvaurio. Pistospelko on varsin yleinen pelko. Pistospelko kuitenkin usein haittaa itsen hoitamista ja tällöin pelko ei pidäkään turvassa vaan siitä on haittaa. Pelkkä ajatus neulasta voi hermostuttaa ja aikaansaada tunnetasolla ja kehossa voimakkaita reaktioita.
Pelon taustalla saattaa olla monta syytä. Osalla ihmisistä keho reagoi stressaavassa, epämiellyttävässä tai pelottavassa tilanteessa herkästi pulssin kiihtymisellä tai verenpaineen laskulla, mikä koetaan pyörryttävänä, huterana olona veren valahtaessa alaraajoihin. Tämän olon ennakointi lisää pistospelkoa, mikä puolestaan pistostilanteessa entisestään saattaa voimistaa kehon reagointia. Lopulta voi olla vaikea erottaa kummasta on enemmän kyse, pyörtymisen pelosta vai pistämisen pelosta.
Pistospelossa kyse saattaa myös olla siitä, että jonkin aiemman traumaattisen tapahtuman seurauksena neuloihin yhdistyy alkuperäiseen tapahtumaan liittyneet voimakkaat negatiiviset tunteet, kivun ennakointi, jopa paniikki. Joskus riittää, että on nähnyt toiseen ihmiseen sattuvan esim. lääkärin suorittamassa toimenpiteessä. Pistospelkoon voi yhdistyä myös aiemmat kokemukset, joissa on joutunut fyysisesti pakotetuksi, kiinnipidellyksi jne. Alkuperäistä tilannetta muistuttava tilanne voi automaattisesti herättää herkkyyden kivulle.
Läheisen, luotetun ihmisen läsnäolo ja huomiota pois pistämisestä suuntaava jutustelu, sekä pistospelon taustalla olevien syiden ymmärtäminen voi auttaa pistospelkoista saamaan pelkonsa hallintaan. Hallinnantunnetta voi lisätä kivuntunnetta vähentävän rentoutumisen harjoitteleminen ennen pistämistä, sekä oikeanlainen pistämistekniikka. Pistoskammon hoidossa voi harkita psykoterapiaa, hypnoterapiaa ja lääkitysvaihtoehtoja.
Negatiivinen ajattelu ja pelossa vellominen vahvistavat pelkoa. Mikäli mahdollista, kivun ja pelon ennakoimisen sijaan, keskitä ajatuksesi siihen, kuinka pistokset auttavat sinua hoitamaan terveyttäsi ja kuinka ne suojaavat sinua paljon pahemmilta asioilta, kuin mitä pistäminen on.
Seuraavasta, verenpainetta hetkellisesti kohottavasta harjoitteesta saattaa sinulle vaikeissa tilanteissa olla hyötyä em. kehoreaktion ja pelon haltuun ottamisessa.
Ota mukava istuma-asento. Jännitä käsivarsien, jalkojen ja ylävartalon lihaksia ylläpitäen jännitystä 10 – 15 s tai kunnes kasvosi alkavat punoittaa. Rentouta lihaksesi puoleksi minuutiksi ja jännitä ne sitten uudelleen 10 – 15 s ajaksi. Jatka näin, kunnes olet jännittänyt ja rentouttanut lihaksiasi 5 kertaa.
Listaa pistämiseen liittyviä asioita, jotka aikaansaavat sinussa pelkoreaktion ja anna niille asteikolla 1-10 arvo sen mukaan, kuinka pelottavaksi asian koet. Arvo 10 vastaa maksimaalista pelkoa. Esim. pistämisen ajatteleminen 3/10, pistämiskuvan katselu 4/10, katsominen vierestä, kun joku toinen pistää 7/10, pistäminen 10 /10. Aloita vähiten pelottavasta asiasta ja altista sille itsesi. Ahdistuksen kasvaessa kokeile esim. harjoitus 1:n avulla tai rauhallisesti hengittämällä saada keho ja mieli rauhoittumaan. Pysy harjoituksessa niin kauan, kunnes ahdistuksen taso laskee selvästi, rentoudu ja anna itsellesi kiitosta rohkeudestasi. Etene ”pelkohierarkiassa” itsellesi sopivaa tahtia, älä kiirehdi. Altista itsesi pahimmalle pelolle vasta, kun koet pärjääväsi vähemmän pelottavien asioiden kanssa paremmin.
Lisäsairauksien, kuten näön menetyksen ja amputaation, pelko on yleistä, vaikka kehittyneen hoidon tuloksena lisäsairauksien ilmaantuvuus on vähentynyt. Hyvällä hoidolla ja seurannalla vakavat lisäsairaudet voidaan ehkäistä ja jo kehittyneiden lisäsairauksien etenemistä hidastaa. Diabetesta sairastavan on kyettävä hyväksymään paitsi sairautensa ja sen vaatima hoito, myös erilaisten lisäsairauksien riski ja elämään asian kanssa. Lisäsairauksien pelon hallintaa voi auttaa realisteinen tieto nykyhoidon tuloksista ja keskustelu oman hoitajan ja lääkärin kanssa riittävän hyvästä hoidosta.
Lisäsairauksien pelko voi myös motivoida hoitamaan itseä mahdollisimman hyvin. Toisaalta liiallinen pelko ja huoli pitkään jatkuessaan uuvuttavat ja altistavat hoitoväsymykselle ja jopa masennukselle. Liiallista pelkoa voi yrittää saada hallintaan panostamalla tärkeisiin ja mielihyvää tuoviin asioihin elämässä. Yksilöllisistä selviytymisen keinoista riippuen joku pääsee pelkonsa yli esim. puhumalla siitä ja tunteitaan kohtaamalla, toista auttaa parhaiten uppoutuminen työhön tai harrastuksiin.