Insuliini ja muut on tärkeää ottaa, vaikka ruoka ei maistuisikaan.

Tablettilääkkeistä metformiini (linkki metformiini lääkehoitokohdassa) ja sokerinpoistaja (SGLT2-estäjä, linkki lääkehoitokohtaan) tauotetaan vaikeamman kuumetaudin, ripulitaudin tai yleiskuntoa heikentävän sairauden aikana.

Verensokeria mitataan itse tavallista useammin ja mittausten avulla arvioidaan lisälääkityksen tarve.

Jos verensokeri on toistuvasti yli 14 mmol/l tyypin 1 diabetesta sairastavalla, on syytä tarkistaa myös veren ketoaineet.

Riittävästä hiilihydraattien, aikuisella vähintään 150 g vuorokaudessa, ja nesteen määrästä on huolehdittava sairauden aikana. Hiilihydraatit voi nauttia nestemäisinä (esim. täysmehu, virvoitusjuomat, mehu, mehukeitto) pieninä annoksina tihein välein.

Jokaisella insuliinia käyttävällä diabeetikolla tulisi olla yksilölliset ohjeet lisäinsuliinin annostelusta sairaspäivien aikana. Kuume- ja tulehdustautien aikana insuliinintarve voi jopa kaksinkertaistua.

Sairauspäivinä verensokerin omamittauksissa tavoitellaan tasoa 8–10 mmol/l. Jos verensokeri on yli 10 mmol/l, otetaan lisäinsuliinia yksilöllisen ohjeen mukaan.

Oksennus- ja ripulitaudissa hiilihydraattien imeytyminen häiriintyy, minkä vuoksi ennen ateriaa pistettävän lyhytvaikutteisen insuliinin määrää voi olla tarpeen pienentää. Pitkävaikutteinen (perusinsuliini) pitää aina pistää, vaikka syömisen määrä vähenisi. Annosta voidaan tarvittaessa vähentää 20–30 % omamittausten mukaan.

Hoitoon on syytä hakeutua seuraavissa tilanteissa:

Jos verensokeri on selvästi noussut ( yli 14 mmol/l) eikä se lisäinsuliinin annostelusta huolimatta laske, on syytä olla yhteydessä omaan hoitopaikkaan tai hakeutua päivystykseen.

Jos vointi huononee tai mikään ruoka tai juoma ei pysy sisällä, on hakeuduttava hoitoon vuorokaudenajasta riippumatta.

Jos veressä on runsaasti ketoaineita (yli 3 mmol/l), eikä niitä saada laskemaan vuorokauden kuluessa.