Sairastumisvaiheessa oikea diabetestyyppi voidaan päätellä henkilön oireiden, sairastumisiän, sairaudenkuvan, sukutarinan ja perusverikokeiden sekä hoitovasteen perusteella. Diagnoosia voidaan tarkentaa verestä mitattavilla vasta-ainetutkimuksilla ja selvittämällä haiman insuliinin eritystä.
Tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen rajat eivät aikuisella aina ole selkeät; joillakin henkilöillä todetaan molempien tyyppien piirteitä.
Tyypin 1 diabetes johtuu haiman insuliinia tuottavissa saarekkeissa sijaitsevien beetasolujen tulehduksesta, jonka seurauksena solujen toiminta ja niissä tapahtuva insuliinin tuotanto asteittain loppuu. Hoidoksi tarvitaan insuliinin korvaushoitoa.
LADA (Latent Autoimmune Diabetes in Adults) on hitaasti kehittyvä aikuisten insuliinipuutosdiabetes. LADA muistuttaa aluksi tyypin 2 diabetesta, mutta insuliininpuute kehittyy nopeammin kuin tyypin 2 diabetesta sairastaville.
Tyypin 2 diabetes on useimmiten osa laajempaa aineenvaihdunnan häiriötä eli metabolista oireyhtymää. Metabolisen oireyhtymän muita piirteitä ovat vyötärölihavuus, rasvamaksa, kohonnut verenpaine, sekä veren rasva-arvojen kohoaminen ja hyvän HDL-kolesterolin alentuminen.
Haimasairaudesta johtuva diabetes johtaa vaihtelevan asteiseen insuliinipuutokseen, jonka hoidoksi tarvitaan tabletteja tai insuliinia.
MODY-diabetes on perinnöllinen diabetestyyppi, jota on montaa eri alatyyppiä. Osalle riittää hoidoksi ruokavalio ja liikunta, osa tarvitsee diabetestabletteja tai insuliinihoitoa.
Raskausdiabetes (käytetään myös nimitystä gestaatiodiabetes) tarkoittaa verensokerin kohoamista, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Insuliinin tarve lisääntyy raskaushormonien ja painon nousun vaikutuksesta. Raskausdiabetes diagnosoidaan sokerirasituskokeella.
Diabetekseen voi liittyä äkillisiä tai pitkäaikaisia komplikaatioita eli lisäsairauksia. Äkillisiä komplikaatioita ovat liian matala verensokeri eli hypoglykemia ja liian korkea verensokeri eli hyperglykemia sekä happomyrkytys eli ketoasidoosi.
Pitkäaikaisia komplikaatioita ovat diabeettinen silmäsairaus eli retinopatia, hermosairaus eli neuropatia ja munuaissairaus eli nefropatia sekä jalkaongelmat. Diabetes myös lisää vaaraa sairastua valtimosairauksiin (sydänveritulppa, aivoverenkiertohäiriöt, jalkojen verenkiertohäiriöt) kaksin-nelinkertaiseksi sekä suun ja hampaiden tulehdussairauksia.
Pitkäaikaiset lisäsairaudet kehittyvät hiljalleen vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Ne johtuvat ensisijaisesti pitkäaikaisesti suurentuneesta verensokerista. Mitä suurempi verensokeri on keskimäärin, sitä suurempi on lisäsairauksien riski. Myös kohonnut verenpaine, kolesteroli ja tupakointi lisäävät lisäsairauksien ja erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.
Seuraava sivu