Hypoglykemia on seuraus siitä, että insuliiniannos on ollut tilanteeseen tai tarpeeseen nähden liian suuri.
Hypoglykemian vaara on suurentunut myös, jos sokeritasapaino on liian ”tiukka”.
Myös vahingossa tai muusta syystä pistetty liian suuri tai väärä insuliiniannos johtaa helposti hypoglykemiaan.
Nykyaikaiset käytössä olevat muut diabeteslääkkeet kuin insuliini eivät itsenäisesti altista matalille verensokereille. Tablettilääkkeistä kuitenkin glimepiridi ja glinidit voivat aiheuttaa hypoglykemioita. Niiden vaikutuksesta haiman tehostunut insuliinieritys lakkaa vasta kun lääkevaikutus loppuu.
Jos diabeteksen tabletti- tai pistettävään GLP-lääkitykseen liittyy insuliinihoito, on hypoglykemioiden esiintyminen mahdollista insuliinihoidon vuoksi.
Liikunta laskee verensokeria ja hypoglykemia syntyy kun pistettyä insuliinia on tilanteeseen nähden liikaa. Riski liikunnan jälkeiseen matalaan verensokeriin on suurentunut tyypillisesti aamuyön ja aamun tunteina.
Kaavamaisessa insuliinihoidossa, jossa käytetään monipistoshoidossa tasasuuria ateriainsuliinin annoksia, insuliiniannos määritellään tavanomaisen syömisen hiilihydraattimäärän mukaan. Jos syödään tavallista vähemmän hiilihydraatteja, pitää ateriainsuliinin annosta vähentää, jotta pistetty insuliini ei vaikuta liikaa.
Tyypin 2 diabeteksen insuliinihoidossa saatetaan käyttää suurehkoja perusinsuliinin tai yhdistelmäinsuliinin annoksia. Tällöin niiden annos on suunniteltu tavanomaisten ateriakokojen mukaan. Jos ateria myöhästyy tai jää hiilihydraateiltaan liian niukaksi, laskee verensokeri herkästi liikaa.
Alkoholi ei sinänsä laske verensokeria, mutta estää sokerin muodostumisen maksassa. Näin elimistön paras puolustuskeino hypoglykemiaa vastaan ei toimi ja hypoglykemian vaara suurenee. Suurin riski matalaan verensokeriin on erityisesti alkoholin nauttimisillan jälkeen aamuyön ja aamun tunteina.