Verensokeri eli plasman glukoosipitoisuus (P-gluk) on terveellä henkilöllä paastotilassa (vähintään 8 tuntia syömättä) pääsääntöisesti 4.0 – 6.0 mmol/l (millimoolia litrassa). Aterian jälkeen verensokeri voi terveellä henkilöllä nousta tasolle 7.8 mmol/l.
Diabetesta sairastavalla verensokeri voi hoitamattomana nousta hyvin korkealle, esimerkiksi välille 20 – 30 mmol/l. Korkeasta verensokerista käytetään nimitystä hyperglykemia. Kansainvälisessä luokituksessa korkea verensokeri jaetaan:
- korkea verensokeri 10–13.9 mmol/l
- huomattavan korkea verensokeri > 13.9 mmol/l
Korkealle verensokerille on diabeteksessa lukuisia syitä. Periaatteessa kyseessä on liian vähäinen insuliinin vaikutus suhteessa insuliinin tarpeeseen. Lääkkeettömän hoidon, lääkehoidon tai insuliinin annostelun haasteiden tai ongelmien lisäksi insuliinin tarve vaihtelee samalla henkilöllä eri aterioilla, vuorokauden eri aikoina, eri vuorokausina ja jaksoittain. Kaikkien verensokeria nostavien tekijöiden hallitseminen on käytännössä mahdotonta, erityisesti insuliininpuutos diabeteksessa.
Insuliinin tarvetta lisäävät esimerkiksi stressi, painonnousu, vähentynyt liikunta ja naisilla kuukautiskierron hormonivaihtelut. Lisäksi erilaiset sairaudet, tulehdukset, vammat ja vuodelepo sekä kortisonilääkitys yleensä nostavat verensokeria.
Ruuan määrä, laatu ja imeytyminen vaikuttaa verensokeriin
Aterioiden koostumus eli hiilihydraattien määrä ja laatu sekä proteiinien ja rasvan määrä vaikuttavat siihen kuinka paljon verensokeri nousee aterian jälkeen. Verensokerin nousu heti aterian jälkeen liittyy hiilihydraattien määrään ja laatuun. Terveellä henkilöllä haiman insuliinia tuottavat solut vapauttavat välittömästi insuliinia verensokerin noustessa aterian jälkeen. Diabeteksessa insuliinia ei erity joko ollenkaan tai sitä erittyy liian vähän ja liian hitaasti.
Aterioiden hiilihydraattien määrän ja laadun säätelyllä ja erilaisilla lääkehoidoilla voidaan hillitä verensokerin nousua. Insuliinin puutoksessa aterialla annosteltavalla pikainsuliinin määrällä ja pistoksen ajoituksella voidaan vaikuttaa verensokerin nousuun. Aterioiden hiilihydraattimäärän tarkka arviointi voi kuitenkin olla haasteellista eikä aina täysin mahdollistakaan.
Runsas proteiinin määrä aterialla voi nostaa verensokeria vasta muutaman tunnin kuluttua. Runsas rasvan määrä aterialla yleensä hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja ruuan imeytymistä.
Lue lisää
lisää hiilihydraateista.
Insuliinivalmisteiden imeytyminen ja vaikutus vaihtelee
Insuliinivalmisteiden imeytyminen ja verensokeria laskevan vaikutuksen kesto vaihtelee valmistekohtaisesti ja yksilöllisesti. Pitkävaikutteisten perusinsuliinien imeytymisessä saattaa olla päiväkohtaista imeytymisen vaihtelua, joka näkyy "selittämättöminä" verensokerin vaihteluina.
Pikavaikutteisten ateriainsuliinien verensokeria laskeva vaikutus alkaa hitaammin kuin terveen haiman tuottaman ateriainsuliinin vaikutus. Verensokeri saattaa nousta herkästi liian korkealle 1-2 tuntia aterian jälkeen, mutta korjaantuu yleensä 3-4 tunnin kuluessa tai saattaa jopa laskea liiankin matalalle.
Myös pistospaikan kunto ja verenkierto vaikuttavat insuliinin imeytymisen tasaisuuteen ja nopeuteen. Jos pistospaikassa on turvotusta tai kovettumaa, imeytyminen voi hidastua ja verensokeri nousta tai vaihdella sen vuoksi.
Lue lisää
ateriainsuliinin annostelu.
Insuliiniherkkyys vaihtelee eri aikaan vuorokaudesta
Insuliiniherkkyys eli toisin sanoen insuliinin tarve vaihtelee vuorokauden eri aikoina. Murrosiässä ja sen jälkeen insuliinin tarve on yleensä suurin ennen ja jälkeen heräämisen. Keskeinen syy on insuliinin vastavaikuttajahormonien, aivolisäkkeestä erittyvän kasvuhormonin ja lisämunuaisesta erittyvän kortisolin, voimakkain vaikutus aamulla. Insuliinin tarve voi aamuyöstä lisääntyä niin paljon, että se ei ole hoidettavissa perusinsuliinia lisäämällä, vaan tarvitaan insuliinin pumppuannostelua.
Käytännössä aamun suurempi insuliinitarve näkyy myös niin, että sama hiilihydraattimäärä nostaa verensokeria enemmän aamulla kuin päivällä.Insuliinihoidossa ateriainsuliinin tarve on tällöin aamupalalla suhteellisesti suurempi kuin muilla päivän aterioilla. Jos muilla aterioilla insuliinitarve on esimerkiksi 1 yksikkö pikainsuliinia / 10 grammaa hiilihydraattia, niin aamupalalla se on usein 1.5–2 yksikköä / 10 grammaa hiilihydraattia.
Sairastaminen nostaa verensokeria
Verensokeri nousee akuutin sairauden ja kuumeen ja näihin liittyvän vuodelevon aikana.
Sairauspäivien yhteydessä verensokeria mitataan tiheämmin, alkuun ainakin kahden tunnin välein. Jotta verensokeri ei nouse liikaa, niin insuliiniannoksia lisätään itse verensokerin perusteella. Korkean verensokerin yhteydessä tulee huolehtia myös riittävästä nesteiden sekä hiilihydraattien saannista.
Veren ketoaineita tulee mitata happomyrkytyksen ehkäisemiseksi sairauspäivinä, jos verensokeri on yli 14 mmol/l. Jos yleisvointi on heikentynyt tai henkilö on raskaana, ketoaineet on syytä tarkistaa jo matalammallakin verensokerin kohoamisella eli jos verensokeri on yli 12 mmol/l.
Korkean verensokerin selvittely
Korkeaa verensokeria tai verensokerin heittelyä insuliinihoitoisella voi miettiä ja selvittää seuraavilla kysymyksillä ja toimilla:
- Mikä on oma käsitys korkean verensokerin ja verensokerin vaihtelun syistä?
- Unohtuuko pistoksia?
- Pistospaikkojen kunto ja pistostekniikka?
- Liian matalan (alle 4 mmol/l ja alle 3 mmol/l) verensokerin esiintyminen?
- Tavanomaisten arkipäivien ja viikonlopun päivärytmi?
- Työ ja siihen liittyvä fyysinen ja psyykkinen rasitus?
- Tavalliset ruoka-ajat, ruoat ja niiden hiilihydraattimäärät?
- Liikunta: ajoitus, kesto ja teho sekä miten liikuntaan varaudutaan?
- Alkoholin käyttö?
- Tulevatko aterioiden hiilihydraatit lasketuiksi?
- Onko insuliinin ja hiilihydraattien suhde sopiva eri aikaan päivästä?
- Miten ateriainsuliinin pistos ajoittuu? Ehtiikö verensokeri nousta ennekuin insuliini on imeytynyt riittävästi?
- Käytetäänkö pikainsuliinin korjausannoksia? Ovatko korjausannokset sopivia?
- Tehdäänkö verensokerin korjauksia myös aterioiden välillä? Miten välikorjaukset vaikuttavat verensokeriin?
- Onko omassa elämässä sellaisia stressitekijöitä tai huolia, jotka vaikuttavat verensokeria nostavasti tai hoidosta huolehtimiseen?
- Varmistetaan, että käytössä oleva insuliini toimii kunnolla (ei ole päässyt jäätymään tai kuumentumaan).
- Verensokerimittarin ja liuskojen toiminnan varmistaminen.
- Vähintään 3 päivältä verensokerin tehoseuranta tai sensorointi. Kirjataan myös hiilihydraatit, insuliiniannokset ja liikunta.
- Varataan riittävästi aikaa tehoseurannan yhteiseen läpikäyntiin hoitajan tai lääkärin kanssa.
Lue lisää mitä verensokeri on esidiabeteksessa ja diabeteksessa
tästä.
Edellinen sivuSeuraava sivu