Ketoaineet

Ketoaineita ovat rasvahappojen aineenvaihdunnassa muodostuvat beetahydroksivoihappo, asetetikkahappo ja asetoni. Niiden määrä lisääntyy elimistössä paastotilassa ja insuliinipuutoksessa. Insuliinipuutoksessa ketoaineiden lisääntyminen voi johtaa elimistön happamoitumiseen ja happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin.

​​ketoaineet

​​Ketoaineita muodostuu tavallista enemmän paastotilassa ja insuliinin puutoksessa. Paastotilassa elimistöön ei tule ulkopuolelta sokeria. Insuliinin puutteessa elimistö ei pysty hyväksikäyttämään veressä olevaa sokeria. Molemmissa tilanteissa elimistö korvaa sokerista saatavan energian puutetta polttamalla rasvahappoja energiaksi. Maksassa rasvahappojen lisääntynyt poltto tuottaa happamia ketoaineita.

Nälkähapot

Jos hiilihydraattien saanti ravinnosta on niukkaa, sokeria vapautuu kuitenkin maksan vereen. Hermosolut käyttävät suurimman osan tästä saatavilla olevasta sokerista. Lihassolujen energia joudutaan hankkimaan polttamalla lähinnä rasvahappoja. Rasvahappojen lisääntyneen polton yhteydessä syntyy ketoaineita eli ”happoja”.

Kun terve ihminen paastoaa, hän vereensä ja virtsaansa ilmaantuu edellä mainitusta syystä jonkin verran ketoaineita. Terveillä tilanne ei kuitenkaan johda happomyrkytykseen, koska insuliinia on riittävästi solujen saatavilla. Tilanne korjaantuu helposti, kun ravinnosta saadaan lisää hiilihydraattia.

Jos tyypin 1 tai muuta insuliinipuutosdiabetesta sairastava saa ravinnosta niukasti hiilihydraatteja, esiintyy hänellä myös nälkähappoja. Samanaikaisesti verestä mitattu sokeripitoisuus on kuitenkin matala tai normaali, ja veressä on samanaikaisesti korkeintaan kohtalaisesti ketoaineita.

Insuliinin puutoksen aiheuttamat hapot

Insuliinin puutteesta johtuvat hapot ovat vaaran merkki, koska ne ennakoivat happomyrkytystä. Insuliinipuutoksessa myös verensokeri kohoaa, ollen tavallisesti yli 12 - 15 mmol/l. Hapot johtuvat nyt siitä, että rasvakudoksesta vapautuu entistä runsaasti rasvahappoja, jotka eivät pala maksassa insuliinin puutoksessa täydellisesti ja elimistöön kertyy runsaasti ketoaineita.​

Ketoaineiden mittaaminen

Ketoaineita voidaan mitata sekä virtsasta että verestä. Virtsaliuska antaa suuntaan antavan tuloksen ja on epätarkempi kuin verikoe. Osassa verensokerimittareita on myös mahdollisuus mitata itse verestä tärkeimmän ketoaineen eli betahydroksivoihapon määrää siihen tarkoitetulla omalla liuskalla. Ketoaineiden veritestin normaali viiteraja on alle 0,6 mmol/l.

Jos veressä on ketoaineita yli 3 mmol/l, ota yhteyttä hoitopaikkaasi tai päivystykseen viivytyksettä.​

Lue lisää ketoasidoosista eli happomyrkytyksestä​ Diabetesliiton-sivuilta.

Edellinen sivuSeuraava sivu