Terveillä henkilöillä aamulla paaston (vähintään 8 tunnin syömättömyys) jälkeen mitattu verensokeri pysyy alle 6,0 mmol/l eikä verensokeri nouse laboratoriossa tehtävässä ns. sokerirasitustestissäkään yli 7,7 mmol/l.

Esidiabeteksesta kyse on silloin, kun aamulla paaston jälkeen mitattu verensokeri on välillä 6,1-6,9 mmol/l tai jos verensokeri nousee sokerirasitustestissä välille 7,8-11,0 mmol/l.

Diabeteksesta on kyse, jos paastona mitattu verensokeri (fP-gluc) aamulla on ≥ 7,0 mmol/l kahtena eri päivänä tai verensokeri sokerirasitustestissä ylittää arvon 11,0 mmol/l. Henkilöillä, joilla on klassiset korkean verensokerin oireet (virtsanerityksen lisääntyminen, jano, laihtuminen ja väsymys), diabeteksen diagnoosiin riittää jo kertaalleen mitattu yli 11,0 mmol/l oleva verensokeriarvo (ei tarvita paastonäytettä eikä sokerirasitustestiä).

Laboratoriossa otettavasta verinäytteestä voidaan myös määrittää veren punasolujen hemoglobiinin sokeroituminen, sokerihemoglobiini eli HBA1c-koe. Se kuvastaa noin parin kuukauden verensokeritasoa ja siitä käytetään usein nimitystä ”pitkäaikaissokeri”. Jos HbA1c on ≥ 48 mmol/mol, todetaan diabetes.

​Glukoosikoe eli "sokerirasitustesti"  Lue lisää tästä.