Jos on tarve selvittää, kuinka paljon haiman beetasolut tuottavat insuliinia, tutkitaan verikokeesta C-peptidi ja samanaikainen verensokeri. Beetasoluissa syntyy ensin insuliinin esiastetta, josta pilkotaan osa eli C-peptidi pois ja jäljelle jää aktiivinen insuliini.

 (kuva avautuu klikkaamalla)

C-peptidin pitoisuus kuvastaa insuliinineritystä. Kun verensokeri nousee vähänkin, haima erittää insuliinia ja C-peptidiä verenkiertoon. Mitä korkeammaksi verensokeri nousee, sitä enemmän insuliinia ja C-peptidiä pitäisi erittyä – jos haima pystyy siihen.

Insuliininpuutteessa verensokeri on korkea ja C-peptidi matala. Insuliiniresistenssissä puolestaan verensokeri on korkea ja C-peptidi on korkea (insuliinin teho on huono).

Katso video tyypin 1 ja 2 diabeteksesta sivulta Mikä on diabetes?​

 (kuva avautuu klikkaamalla)

Verikokeesta määritettävillä vasta-ainetutkimuksilla selvitetään, onko kyseessä autoimmuunidiabetes (tyypin 1 diabetes tai LADA). Noin 90 %:lla lapsena tai nuorena tyypin 1 diabetekseen sairastuneista on vasta-aineita insuliinia, saarekesolujen rakenteita (ICA), glutamaattidekarboksylaasia (GAD) ja/tai tyrosiinifosforylaasia ( IA2) kohtaan. Aikuisilla on yleensä lähinnä GAD-vasta-aineita mutta nuorilla aikuisilla voi olla IA2-vasta-aineita (myös ilman GAD-vasta-aineita).