Veren punasolut syntyvät luuytimessä ja kiertävät veressä noin 120 vuorokautta, minkä jälkeen maksa tai perna poistaa ne. Mitä korkeampi verensokerin taso on, sitä enemmän sokeria kiinnittyy punasolun hemoglobiiniin sen elinaikana.

Sokerihemoglobiini HbA1c kuvastaa keskimääräistä verensokeria edeltäneeltä kahdelta – kolmelta kuukaudelta. Eniten, noin 50 %, vaikuttaa edeltävä viimeinen kuukausi. Kun verensokeri kohoaa esim. tulehdustaudin yhteydessä, se näkyy varsin pian sokerihemoglobiinissa, mutta tilanteen korjautuminen näkyy hitaammin.

Sokerihemoglobiinin yksikkö on mmol/mol (millimoolia moolissa) ja viitearvo ilman diabetesta 20 – 42 mmol/mol. Glukoosin kiinnittyminen punasolun valkuaiseen ja punasolujen elinikä vaihtelee yksilöllisesti. Siten eri henkilöillä mitatut arvot eivät sellaisenaan ole suoraan vertailukelpoisia.

Aikaisemmin HbA1c-tulos ilmoitettiin prosenttilukuna. Nykyisin tulos ilmoitetaan mmol/mol. Jos on tarve vielä mielessään muuntaa yksiköitä prosenteiksi, muistisääntönä voi käyttää seuraavaa vastaavuutta:

HbA1c -koetta voidaan käyttää tyypin 2 diabeteksen diagnoosiin. Ilman diabetesta sokerihemoglobiinin arvo on 20–42 mmol/mol. Arvo 42–47.9 mmol/l vastaa esidiabetesta. Diabeteksen diagnoosiraja on 48 mmol/mol.

Tyypin 1 diabeteksen tai raskausdiabeteksen diagnostiikassa HbA1C-arvoa ei käytetä, koska se etenkin nopeasti ilmaantuvassa sairaudessa voi olla virheellisen pieni.

Mitä korkeampi verensokerin taso on, sitä enemmän sitä kiinnittyy veren punasolujen hemoglobiiniin ja myös muihin kudosten valkuaisaineisiin. Siksi sokerihemoglobiinin mittauksen avulla voidaan arvioida pitkäaikaista elimistön sokerikuormitusta ja siten myös vaaraa saada liian korkeaan verensokeriin liittyviä lisäsairauksia.

HbA1c tutkitaan yleensä yksilöllisen väliajoin, yleensä 2–4 kertaa vuodessa. Tavoite sovitaan yksilöllisesti. Siihen vaikuttaa mm. henkilön ikä, herkkyys matalalle verensokerille ja diabeteksen hoidon yksilöllinen tilanne. Hoitosuosituksen mukainen tavoitearvo on alle 53 mmol/mol ilman toistuvia liian matalia verensokereita. Jos HbA1c on ollut pidempään reippaasti koholla, niin arvo 53–64 mmol/mol (7–8 %) on monelle aluksi hyvä tavoite.

Jos HbA1c on vuosikausia tasolla 64 mmol/mol (8 %), lisäsairauksien vaara on 5 kertaa suurempi. Arvolla 86 mmol/mol (10 %) lisäsairauksien vaara on 18 kertaa suurempi kuin normaalin verensokerin vallitessa. Siksi diabeteksen hoidossa pyritään pitämään verensokeri niin lähellä normaalia kuin mahdollista ilman vaikeita hypoglykemioita.

Sokerihemoglobiinin pitoisuuden ja diabeteksen lisäsairauksien välinen suhde.

Kuva: Terveryskirjasto.fi

Joskus vaikuttaa siltä, että sokerihemoglobiinin tulos ja omat verensokerin mittaukset ovat ristiriidassa. Tavallinen syy epäsuhdalle on, että verensokeria mitataan useimmiten ennen aterioita ja korkeat arvot aterioiden välillä jäävät huomaamatta.

Sokerihemoglobiinin arvoon vaikuttavat myös tekijät, jotka lyhentävät tai pidentävät punasolujen elinikää. Jos punasolujen elinikä on tavanomaista lyhyempi tai punasolujen tuotanto kiihtynyt, sokerihemoglobiinin arvo on matalampi kuin verensokerin omamittausten taso. Esimerkiksi erilaiset anemiat ja niiden hoito sekä vaikea munuaisten vajaatoiminta vaikuttavat ​HbA1c tulokseen.