Sensorointi eli jatkuva kudossokerin mittaus on menetelmä, joka mittaa soluvälinesteen glukoosipitoisuuden 1-5 minuutin välein. Sensorin ilmoittama arvo ei ole suoraan verensokerin arvo, mutta on yleensä riittävän tarkka käytännön hoitoon.
Verensokerin omamittaus kertoo vain mittaushetken arvon. Sensorointi puolestaan mahdollistaa sokeripitoisuuden vuorokausivaihtelun seurannan. Sitä voidaan käyttää
- hoito-ongelmien ratkomiseen tai verensokerin käyttäytymisen selvittämiseen lyhyen jakson eli esimerkiksi 2–4 viikon ajan
- jatkuvassa käytössä omaseurantaan monipistoshoidossa ja pumppuhoidossa.
Huolellisella laitteen käytön opastuksella varmistetaan, että laitteesta saa parhaan mahdollisen hyödyn, ja se että tulokset ovat luotettavia.
Sensorointijärjestelmiä on periaatteeltaan kahdenlaisia:
- kudossokerin "skannaus", joka ei vaadi erillistä kalibrointia eli flash-glukoosimittaus
- jatkuva kudossokerin sensorointi, joka tarvitsee vähintään kaksi kertaa päivässä verensokerin kalibrointimittauksen sormenpäästä
Flash-glukoosimittaus
Verensokerin omamittauksia korvaamaan on kehitetty sensorointi, jossa ihonalaiseen kudokseen asetetaan sensori, jota ”skannaamalla” saadaan kudossokerin pitoisuus.
Erillinen lukulaite tai älypuhelimeen asennettu sovellus lukee sensorin lähettimen vaatteiden läpi, kun se viedään lähettimen luo.
Lukulaite ilmoittaa glukoosilukeman, glukoosikäyrän ja nuolen glukoosiarvojen suunnasta.
Yksittäinen sensori toimii ihonalaisessa rasvakudoksessa 1–2 viikkoa, jonka jälkeen se vaihdetaan. Hoitaja opettaa sensorin asettaminen ja vaihtamisen, jotta sen osaa tehdä itse. Saatavilla on myös pidempiaikaisia, ihonalaiskudokseen asennettavia (implantoitavia) sensoreita, joiden asennus suoritetaan hoitopaikassa.
Sensorointilaitteista on mahdollista lähettää glukoosiarvoja myös toiselle henkilölle älypuhelinsovelluksen välityksellä.
Jatkuvassa sensoroinnissa on hälytystoiminto korkeista tai matalista sokeriarvoista. Laitteissa näkyy sokeriarvon lisäksi myös sokeritason muutossuuntaa kuvaavat nuolet.
Sensorin toimintaperiaate
Sensori asetetaan ihon läpi asettimella, jossa on neula. Neula poistetaan ja ihon alle jää pieni anturi, joka mittaa soluvälinesteen glukoosipitoisuutta. Anturin päällä on tai siihen kiinnitetään lähetin. Lähetin lähettää sensorista glukoosiarvot langattomasti vastaanottimeen eli erilliseen lukulaitteeseen. Lukulaite voi olla myös älypuhelin, älykello tai insuliinipumppu.
Seuraava sivu