Kohonneen verenpaineen hoidosta

​​​​​​​​​​

Kohonneen verenpaineen hoidon perusta ovat verenpainetta alentavat elintavat. Jos verenpaine ei ole kovin korkea, eikä havaita elinvaurioita tai muita hoitopäätökseen vaikuttavia sairauksia, voidaan ensin seurata miten elintapahoito tehoaa. Arvio hoidon tehostamisesta tehdään verenpainetasosta riippuen 2-6 kuukauden kuluessa. Lääkehoito voidaan aloittaa myös heti, jos verenpaine on jo lähtötilanteessa korkea.

Lääkehoito tehoaa, kun lääkkeen ottaa ohjeen mukaisesti ja säännöllisesti. Hoidon tehoa seurataan verenpainemittauksilla, mieluiten kotona tehdyllä verenpaineseurannalla.

Kohonneen verenpaineen hoitoon voidaan tarvita useampaa lääkevalmistetta, jotta arvot saadaan tavoitetasolle.

Diabetesta sairastavalla aloitetaan verenpainetta alentava lääkevalmiste myös, jos virtsanäytteessä havaitaan toistuvasti albumiini nimistä valkuaisainetta. Vaikka verenpainearvot olisivat vielä normaalialueella, niin lääkehoito alentaa munuaiskerästen painetta ja suojaa munuaisia.​

Lääkehoidon alettuakin kannattaa verenpainetta alentavaa elintapahoitoa jatkaa, koska silloin lääkitys tehoaa paremmin ja pärjätään pienemmällä lääkeannoksella.​

Verenpaineen elintapahoito

Kohonnutta verenpainetta voi omilla elintavoillaan ehkäistä ja hoitaa. Elintapoihin kannattaa kiinnittää huomiota jo verenpaineen ylittäessä ihanteellisen tason 120/80 mmHg. Eniten vaikuttavat suolan liiallinen saanti, vähäinen liikunta, ylipaino, tupakointi ja alkoholin käyttö. Myös lakritsin ja muiden lakritsiuutetta sisältävien tuotteiden syöminen sekä unihäiriöt voivat nostaa verenpainetta.​

Verenpaineen lääkehoito

Verenpaineen lääkehoito aloitetaan, jos elintapahoidolla ei päästä tavoitteisiin. Elintapahoito tehostaa kuitenkin aina lääkehoidon tehoa, eikä sitä kannata unohtaa lääkityksen alettua.            

Verenpaineen hoitoon on käytettävissä useita erilaisia lääkevalmisteita. Lääkkeen valintaan vaikuttavat mm. munuaisten toiminta ja muut sairaudet. Diabetesta sairastavan ensisijainen verenpainelääke on yleensä angiokonvertaasi entsyymin estäjät (ACE-estäjä) tai angiotensiinireseptorin salpaajat (ATR-salpaaja) ellei niiden käytölle ole mitään estettä. Näiden lääkkeiden lopullinen teho näkyy vasta noin 4 viikon kuluttua.

Lähes kaikkia verenpainelääkkeitä on useampaa vahvuutta. Jos yksi lääkevalmiste ei riitä laskemaan verenpainetta tavoitelukemiin, voidaan käyttää useampaa lääkevalmistetta. Yhdistelmävalmisteissa on samassa tabletissa kaksi tai kolme verenpainetta alentavaa ainetta.

Usein kahden lääkkeen pienempää annosta yhdessä käyttämällä saadaan verenpaine laskemaan tehokkaammin kuin yhden lääkkeen annosta nostamalla. Näin myös mahdolliset haittavaikutukset vältetään paremmin. Verenpainelääkitys on pitkäaikainen, usein koko elämän kestävä lääkitys elleivät elintapamuutokset ja mahdollisen ylipainon laihduttaminen palauta verenpainetta normaaliksi.

Lääkehoidon aloituksen jälkeen hieman tiheämmät seurantakäynnit tai muu yhteys hoitopaikkaan on paikallaan. Seurantakäyntien ja laboratoriokokeiden määrä ja tiheys ovat yksilöllisiä ja myös lääkevalmisteesta riippuvia. Ennen hoidon aloitusta ja aloituksen jälkeen mm. tarkastetaan yksilöllisesti munuaisten toiminta (seerumin kreatiniinipitoisuus ja munuaiskerästen suodatus sekä virtsan valkuainen ja seerumin kalium- ja natriumpitoisuus.

Verenpainelääkkeet

Angiotensiinikonvertaasin (ACE) estäjät laajentavat verisuonia ja alentavat siten verenpainetta ja keventävät sydämen pumppaustyötä. Tavallisin ACE:n estäjien haittavaikutus on kuiva ärsytysyskä (10 - 20 %:lla).

Angiotensiinireseptorin (ATR) salpaajat toimivat samantyyppisesti kuin ACE:n estäjät, eli lääkkeen vaikutuksesta verisuonet laajenevat ja verenpaine laskee.

Diureetit poistavat nestettä ja natrium-suolaa ja virtsamäärä lisääntyy. Ne ovat tehokkaita verenpaineen hoidossa jo pieninä annoksina. Ne toistavat hyvin ACE-estäjien ja ATR-salpaajien tehoa. Suuret annokset nesteenpoistolääkkeitä voivat nostaa kihtiarvoa (seerumin uraatti).

Kalsiumkanavan salpaajien (Ca-estäjät) verenpainetta laskeva vaikutus perustuu siihen, että ne laajentavat verisuonia. Hoidon alkuvaiheessa ne voivat aiheuttaa ohimenevinä oireina ihon punoitusta, kuumotusta ja päänsärkyä. Lääkkeeseen mahdollisesti liittyvä jalkojen, erityisesti nilkkojen, turvotus ei lievänä estä hoitoa.

Beetasalpaajat yleensä hidastavat pulssia ja estävät sykkeen nopeutumista rasituksessa. Beetasalpaaja ei ole diabetesta sairastavalle ensisijainen verenpainelääke, ellei hän sairasta sepelvaltimotautia tai rytmihäiriöitä. Sitä ei voi myöskään käyttää, jos syke on jo valmiiksi hidas. Liikunnan harrastajat voivat kokea beetasalpaajalääkityksen ongelmallisena, koska sydämen syke ei rasituksessa nouse kuten normaalisti. Jos beetasalpaajan käyttö on tarpeen lopettaa, niin se lopetetaan vähitellen annosta pienentäen. Äkillinen lopettaminen aiheuttaa herkästi sydämen tykytystä.​

Verenpainelääkkeiden Kela-korvaus

Hoitosuositusten mukainen kohonneen verenpaineen hoito oikeuttaa verenpainelääkkeen peruskorvaukseen (40 %). Kelan myöntämä erityiskorvattavuus (65 %) edellyttää sairausvakuutuslain tarkoittamaa vaikeaa kroonista verenpainetautia. Koska verenpaineen huolellinen hoito on diabetesta sairastavalle erittäin tärkeää ja verenpaineen tavoitetaso matalampi kuin muilla, niin myös erityiskorvaus voidaan myöntää alemmalta verenpaineen tasolta.

Diabetesta sairastavalle erityiskorvaus voidaan myöntää, jos vähintään kuusi kuukautta kestäneen seurannan ja lääkkeettömän hoidon jälkeen diastolinen verenpainetaso on toistetuissa mittauksissa 95 mmHg tai enemmän ja tätä on seurannut vähintään kuuden kuukauden lääkehoito.

Jos diabetesta sairastavalla on pysyvästi valkuaisen eritystä virtsaan tai pidemmälle edennyt munuaissairaus, niin erityiskorvaus voidaan myöntää erikoislääkärin lausunnolla ilman verenpainerajaa.

Erityiskorvausta haetaan hoitavan lääkärin kirjoittamalla B-lausunnolla. Kun Kela on tehnyt päätöksen korvauksesta, niin Kela lähettää uuden Kela-kortin, jossa on merkitty korvaukseen oikeuttava numero (205).


Edellinen sivu

 

Katso lisää