Katkokävely
- on alaraajojen valtimotaudin yleisin oire, mikä johtuu alaraajan lihaksen rasituksen aikaisesta hapenpuutteesta
- on tila, jossa liikkuminen aiheuttaa alaraajoihin niin hankalaa kipua, että joutuu välillä pysähtelemään
- kipu esiintyy tyypillisimmin pohkeessa, mutta voi esiintyä myös reidessä ja pakarassa
- oire toistuu yleensä samanlaisena eli kipu toisessa tai kummassakin alaraajassa pakottaa pysähtymään tai hiljentämään vauhtia
- kipu häviää yleensä 5–15 minuutissa pysähtymisen jälkeen mutta uusii, jos kävelyä jatketaan
- kiirehtiminen tai kävely ylämäkeen pahentavat kipua
- oire ei ala koskaan levossa.
Valtimotaudin lisäksi katkokävelyoire voi johtua esimerkiksi selästä, lonkista, polvista ja ääreishermojen poikkeavasta toiminnastakin, kuten hermopinteestä.
Pelkkä katkokävely ei ole kovin vaarallinen asia. Enemmistöllä oire säilyy samanlaisena tai jopa lievittyy ajan mittaan. Katkokävelyoire on kuitenkin merkki yleistyneestä valtimotaudista. Alaraajojen valtimotautiin liittyy suuri sydän- ja aivoinfarktiriski.
Vaikea hapenpuute jalassa eli kriittinen alaraajaiskemia
- tarkoittaa hapenpuutteesta johtuvaa kudosvauriota ja lepokipua jalkaterässä tai joskus sääressä
- lepokipu, parantumaton haava tai kuolio on merkki kroonisesta kriittisestä iskemiasta, raajan menetyksen uhasta ja aina yleistyneestä valtimotaudista
- lepokipu ilmaantuu yöllä vaaka-asennossa
- jalan riiputtaminen alaspäin, istuva asento tai pystyasentoon nouseminen lievittävät kipua.
Diabetesta sairastavan alaraajan kriittinen iskemia on usein kivuton diabetekseen monesti liittyvän hermovaurion (neuropatian) vuoksi. Huonosti paranevan jalkahaavan taustalla on usein krooninen iskemia.
Pahimmillaan alaraajojen tukkiva valtimotauti etenee jalan kriittiseksi hapenpuutteeksi, joka voi hoitamattomana johtaa säären tai reiden amputaatioon. Ajoissa toteutetulla hoidolla onkin ratkaiseva merkitys ennusteeseen.
Vuosittain noin 1 200 suomalaiselle joudutaan tekemään amputaatio. Kriittistä iskemiaa sairastavista joka toisella on diabetes.
Lääkäri voi löytää valtimotaudin tunnustelemalla nilkan valtimoiden sykkeet. Vähänkin epävarma syke varmistetaan mittaamalla pienen doppler-ultraäänilaitteen (kynädoppler) avulla systolisten verenpaineiden suhde (ABI = Ankle Bracial Index) nilkasta ja olkavarresta.
Jalkojen suorituskykyä voidaan arvioida myös kävelymattotestillä, jossa ABI-mittaus tehdään levossa ja rasituksen jälkeen. Merkki verenvirtauksen häiriöistä alaraajoissa ja siten tukkivasta valtimotaudista on, jos ABI-arvot pienenevät rasituksen päätteeksi.
Verenkierron kuvantamistutkimuksia tehdään erikoissairaanhoidossa silloin, kun suunnitellaan korjaavaa verisuonikirurgiaa tai pallolaajennuksia.
Alaraajan valtimotaudin hoidossa keskeistä on savuttomuus, kolesterolin, verenpaineen ja diabeteksen hyvä hoito sekä liikunta. Lääkehoitona on asetysalisyylihappo, jolla pyritään estämään verisuonitukoksia.
Katkokävelyä hoidetaan ensisijaisesti säännöllisellä liikunnalla. Harjoituksen aikana
- kävellään, kunnes kipu on kohtalaista
- sitten levätään, kunnes kipu lievittyy
- kävellään uudelleen kohtalaisen kivun tasolle
- tämä toistetaan niin monta kertaa kuin 30–60 minuutissa on mahdollista
Ohjatun liikunnan on todettu pidentävän kivutonta kävelymatkaa. Näin tekee myös sauvakävely parantaen samalla harjoittelukestävyyttä.
Mikäli elintapamuutoksilla ja lääkityksellä ei saavuteta tuloksia ja työ- tai toimintakykyä uhkaava katkokävely jatkuu, voidaan verisuonikirurgisessa erikoissairaanhoidossa tehdä kajoavan eli leikkaushoidon arvio. Ensin selvitetään alaraajojen hapenpuutetilan vakavuus. Vaikeassa alaraajan valtimotaudissa on olennaista, että amputaatio pystytään välttämään verenkiertoa parantamalla. Se tehdään kirurgisesti joko ohittamalla valtimotukos ohitussiirteellä tai laajentamalla valtimoahtauma tai tukos suonensisäisesti pallokatetrilla.