Veren rasva-arvojen seuranta ja hoito on tärkeä osa valtimosairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa.
Veren rasva-arvojen mittaaminen tavanomaisilla laboratoriokokeilla on epätarkkaa, koska ne eivät kuvasta rasvahiukkasten alaluokkien jakautumia, kokoa tai toimintaa, vaan ainoastaan plasman kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli-, HDL-kolesteroli tai triglyseridipitoisuuksia yhdellä ajan hetkellä. Joskus tarkentavina tutkimuksina käytetään esimerkiksi kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesteroli erotusta (”non-HDL-cholesterol”) tai apolipoproteiini-B (apoB)- tai lipoproteiini-(a) [Lp(a)]-mittauksia.
Veren lipidihiukkasten jakauma muuttuu useimmilla valtimoille haitalliseksi perintötekijöiden, elintapojen, iän ja sairauksien yhteisvaikutuksesta. Erityisesti LDL- ja VLDL-lipidialaluokkien suuri pitoisuus on suorassa syy-yhteydessä verisuonten sisäkalvon kolesterolikertymiin, joista tulehdusreaktion seurauksena syntyy valtimotauti. Näitä erityisen haitallisia hiukkasalaluokkia ei siis voi suoraan mitata, mutta plasman LDL-kolesterolipitoisuus kuvastaa hyvin LDL-hiukkasiin liittyvää valtimotaudin riskiä. Triglyseridipitoisuuden suurentumiseen liittyy VLDL-kolesterolin suuri pitoisuus ja myös tämä rasva-arvo yhdistyy suurentuneeseen valtimotaudin riskiin.
Erityisesti metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen liittyy suurentunut veren triglyseridipitoisuus ja LDL-kolesterolihiukkasten pieni ja tiheä rakenne. Muita piirteitä ovat pieni HDL-kolesterolipitoisuus, suurentunut apoB-pitoisuus ja pitkittynyt aterianjälkeinen triglyseridipitoisuuden suurentuminen. Tällaista yhdistelmää kutsutaan diabeettiseksi dyslipidemiaksi. Tilanteeseen liittyy yleensä muita aineenvaihdunnan poikkeavuuksi, kuten kohonnut verenpaine, insuliinin vaikutuksen heikentyminen eli insuliiniresistenssi, rasvamaksa, keskivartalopainotteinen ja sisäelinten ympärille kertyvä rasvan jakauma. Yhdessä rasva-aineenvaihdunnan häiriön kanssa ne suurentavat voimakkaasti valtimotaudin riskiä, vaikka LDL-kolesterolipitoisuus on vain lievästi koholla tai jopa väestön tavoitetasolla.
Tyypin 1 tai tyypin 2 diabetesta sairastavat henkilöt kuuluvat valtimotaudin suuren riskin ryhmään. Yleinen plasman LDL-kolesterolin pitoisuuden tavoite on diabetesta sairastavilla alle 2,6 mmol/l (millimoolia litrassa).
Erittäin suuren valtimotaudin riskin ryhmään kuuluvat ne tyypin 1 tai tyypin 2 diabetesta sairastavat henkilöt, joilla on todettu valkuaisen eritystä virtsaan tai muita valtimotaudin riskitekijöitä. Myös valtimotautia jo sairastavat henkilöt kuuluvat tähän ryhmään. Tällaisessa tilanteessa plasman LDL-kolesterolin tavoitetaso on 1,8 mmol/l tai sen alle eli samalla tasolla kuin jo todettua valtimotautia sairastavilla henkilöillä.
Elintapahoito ja lääkehoito täydentävät toisiaan, joten myös lipidilääkkeitä käyttävä hyötyy elintapapahoidosta. Valtimoterveyttä ja suotuisia lipiditasoja edistävän elintapahoidon yleisperiaatteet tupakoimattomuuden lisäksi ovat:
Monipuolinen syöminen ja alkoholin käytön vähentäminen
- monipuolinen ravitsemus
- sopiva energian saannin ja kulutuksen suhde
- vähäinen tyydyttyneen ja kovan rasvan (transrasvan) käyttö
- kohtuullinen tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan käyttö
- runsas kuidun saanti
- vähäinen lisätyn sokerin, sokeroitujen juomien ja vähäkuituisten viljatuotteiden käyttö
- vähäinen suolan käyttö
- ylipainon laihduttaminen
Muuttamalla ravinnon rasvakoostumusta suositusten mukaiseen suuntaan on mahdollista pienentää plasman LDL-kolesterolipitoisuutta ja valtimotaudin riskiä.
Energiansaanti voi vaihdella tarpeen mukaan, kunhan rasvan, hiilihydraattien lähteiden ja proteiinien lähteiden laatuun kiinnitetään huomiota suosimalla pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa, kuitupitoisia hiilihydraattilähteitä ja kasvikunnan proteiinilähteitä.
On tärkeää, ettei tyydyttynyttä rasvaa korvata nopeasti imeytyvillä hiilihydraateilla, kuten vähäkuituisilla viljatuotteilla ja lisättyä sokeria sisältävillä tuotteilla.
Säännölliseen kalan (erityisesti rasvaisen) syöminen 2–3 kertaa viikossa on suositeltavaa.
Muun muassa rypsiöljyssä esiintyvän alfalinoleenihapon (kasvikunnan monityydyttymätön rasvahappo) lisääntynyt saanti kovan rasvan sijasta pienentää plasman kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta.
Osaan ruoka-aineista on lisätty kasvistanoleita tai –steroleita (linkki ruokavalio-osioon kohtaan, jossa nämä on selitetty) . Jos näitä käytetään säännöllisesti 1,5 - 3 gramman vuorokausiannoksena, ne pienentävät suositusten mukaisen ruokavalion lisänä plasman LDL-kolesterolipitoisuutta noin 10 %.
Alkoholi suurentaa plasman triglyseridipitoisuutta, joten sen liikakäyttöä tulee vähentää.
Kun plasman triglyseripitoisuus on suurentunut voimakkaasti (yli 5 – 10 mmol/l), erityisesti haimatulehduksen sairastaneilla, alkoholista tulee pidättäytyä kokonaan.
Säännöllisesti kestävyys- ja lihaskuntoliikuntaa
Vähäinen fyysinen aktiivisuus tai huono kestävyyskunto ovat valtimosairauden riskitekijöitä ja niillä on todettu yhteys valtimosairauskuolleisuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen.
Liikunnan myönteiset vaikutukset selittyvät osin lipidien edullisilla muutoksilla.
Muita edullisia muutoksia voi tapahtua kehon koostumuksessa (rasvakudoksen väheneminen, lihaskudoksen lisääntyminen), sokeriaineenvaihdunnassa, verenpaineessa, lieväasteisessa tulehduksessa ja valtimoiden sisäkalvon toiminnassa.
Jos diabetesta sairastavan veren lipidien hoitotavoitteita ei saavuteta elintapahoidolla 3–6 kuukauden kuluessa, on pääsääntöisesti syytä aloittaa lipidilääkehoito. Se on yleensä pysyvä lääkitys. Hoitava lääkäri arvioi yksilöllisesti nuorten (< 40 vuotta) henkilöiden lääkehoidon tarpeen.
Lipidien lääkehoito tähtää valtimosairauden ilmentymien eli sydänveritulpan, aivoverenkiertohäiriöiden ja alaraajojen valtimokovettumataudin ennaltaehkäisyyn tai jo olemassa olevan valtimosairauden pahenemisen estämiseen. Nykyaikaisella lääkehoidolla todetaan osalla henkilöistä jo olemassaolevien valtimokovettumien pienentymistä, kun LDL-kolesterolipitoisuus laskee tasolle 1,8 mmol/l tai sen alle.
Elintapahoito on tärkeää myös lääkehoidon aikana. Jokaisen kannattaa miettiä omat tavoitteensa ja keinot tavoitteiden toteuttamiseen.
Lääkehoidossa vakuuttavin tutkimusnäyttö sekä ennaltaehkäisystä että jo todetun valtimosairauden etenemisen hidastamisesta on saatu statiineista.
Statiinihoito pienentää diabetesta sairastavien kuolleisuutta ja valtimosairauksiin sairastuvuutta.
Yli 130 000 henkilöä käsittäneessä usean tutkimuksen analyysissä todettiin, että valtimosairaustapahtumat vähenevät diabetesta sairastavilla LDL-kolesterolipitoisuuden 1 mmol/l:n pienenemää kohti runsaan viidenneksen.
Myös diabeteksen rasva-aineenvaihdunnan häiriössä, jolle on tyypillistä plasman suuri triglyseridipitoisuus ja pieni HDL-kolesterolipitoisuus, ensisijainen lääke on statiini. Jos statiini ei sovi potilaalle, myös etsetimibi tai joskus fibraatti tulee kyseeseen.
Myös resiinien, fibraattien, etsetimibin ja evolokumabin hyödyistä on tutkimusnäyttöä, mutta nämä lääkkeet ovat toissijaisia ja niiden tai lääkeyhdistelmien käyttöä harkitaan yksilöllisesti.