Munuaistutkimukset ja niiden tulkinta

Diabetesta sairastavan seurantatutkimuksissa tutkitaan munuaisten toiminta vähintään vuosittain. Jos munuaisten toiminnassa on heikentymistä, voidaan tutkimuksia tehdä tiheämmin.

​​​​​​​​​

Tyypin 1 diabeteksessa albuminuriaa ilmaantuu harvoin, jos diabetes on kestänyt alle viisi vuotta. Viiden vuoden sairastamisen jälkeen pyydetään diabetesta sairastavaa antamaan virtsanäyte kerran vuodessa. Virtsanäytteestä tutkitaan, erittyykö albumiinia virtsaan.

Tyypin 2 diabetesta sairastavalta virtsanäyte tutkitaan vuosittain diabeteksen diagnoosista alkaen.

Albuminurian tutkiminen

Albuminuria todetaan mittaamalla virtsaan erittyvän albumiinin määrää herkällä menetelmällä. Vaivattomin tapa on antaa näyte aamun ensimmäisestä virtsasta, josta määritetään virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhde; U-AlbKre. Toistetusti yli 2.5 mg/mmol miehillä ja yli 3.5 mg/mmol naisilla viittaa lisääntyneeseen albuminuriaan. Yksinkertaisuuden vuoksi voidaan käyttää arvoa 3,0 mg/mmol molemmille sukupuolille. Koska albumiinin eritys vaihtelee, tulisi positiivinen tulos varmistaa ja albuminuria todeta kahdessa näytteessä kolmesta 3-6 kk aikana tehdyssä tutkimuksessa.​

Tarkin menetelmä on määrittää albumiinin eritys virtsaan yön aikaisesta virtsankeräyksestä (cu-Alb). Arvot, jotka ovat toistuvasti  välillä 20–200 µg/min, ovat merkki  lisääntyneestä albuminuriasta.

Selvästi lisääntyneestä albuminuriasta puhutaan, kun U-AlbKre on yli 30 mg/mmol , tai yönaikaisessa keräyksessä (cU-Alb) albumiinia erittyy virtsaan yli 200 µg/min. Tämä määrä valkuaista näkyy myös tavallisessa virtsan liuskakokeessa (U-KemSeul).

Virtsanäytteen antamista edeltävinä tunteina on vältettävä raskaita fyysisiä ponnistuksia, eikä mittausta pidä tehdä tulehdussairauksien eikä kuukautisten aikana.​

​Albuminurian  raja-arvot

​​​cU-Alb (μg/min)​U-Alb/Kre (mg/mmol)
​Normaali​<20 <3
Lievä albuminuria​​20-2003-30
​Voimakas albuminuria
​>200​>yli 30 mg/mmol

Munuaisten suodatustoiminta - Kreatiniini ja eGFR

Munuaisten toimintaa mitataan määrittämällä verikokeesta plasman kreatiniinipitoisuus ( P-Krea). Kreatiniinia muodostuu normaalisti lihasten aineenvaihdunnasta. Aikuisilla miehillä kreatiniini on yleensä alle 100 ja naisilla alle 90 mikromoolia litrassa (μmol/l). Diabetesta sairastavalla munuaisten toiminta voi heikentyä, vaikka albumiinin eritys virtsaan olisi normaali. Tämän vuoksi kreatiniini-arvo määritetään vuosittain.

Kreatiniiniarvo nousee, kun munuaisten suodatustoiminta huononee. Arvo riippuu kuitenkin henkilön iästä, koosta ja erityisesti lihasmassan määrästä. Lihaksikkaalla henkilöllä kreatiniini-arvo on korkeampi kuin henkilöillä, jolla on vähäinen lihasmassa, vaikka heidän munuaistoimintansa olisi samanlaista.

Kreatiniiniarvosta laboratorio laskee henkilön sukupuolen ja iän mukaan arvion munuaiskerästen suodatuskyvystä. Siitä käytetään lyhennettä​ eGFR (estimated Glomerular Filtration Rate). eGFR-arvo laskee, kun munuaisten toiminta heikkenee.​​

 

Päivitetty  28.11.2019 17.24