Mikä on munuaissairaus eli nefropatia?

Diabeettisen munuaissairauden eli nefropatian varhaisin ilmentymä on ns. mikroalbuminuria, jolla tarkoitetaan vähäistä albumiini-nimisen valkuaisaineen erittymistä virtsaan. Albumiinia erittyy niin vähän, että sen voi havaita virtsanäytteestä vain hyvin herkällä menetelmällä. Tästä vaiheesta käytetään nimitystä mikroalbuminuria. Mikroalbuminuriaan ei liity mitään oireita. Mikroalbuminurian havaitseminen on kuitenkin hyvin tärkeää, koska mikroalbuminuria voidaan saada hyvällä hoidolla kokonaan häviämään.

Osalla diabetesta sairastavista munuaissairaus kuitenkin etenee. Virtsaan alkaa erittyä enemmän valkuaisaineita. Tästä vaiheesta käytetään nimitystä proteinuria. Jos valkuaisen eritys virtsaan on runsasta, niin veren valkuainen voi olla liian alhainen. Tämän seurauksena voi ilmaantua turvotuksia.

Myös munuaisten kyky puhdistaa elimistön kuona-aineita voi heikentyä. Tämä tutkitaan määrittämällä verinäytteestä kreatiniiniarvo (S-kreatiniini) ja laskennallinen munuaiskerästen suodatusnopeus (eGFR). Lievä tai keskivaikeakaan munuaisten vajaatoiminta ei aiheuta yleensä mitään oireita.

Diabeettinen munuaissairaus, valkuaisvirtsaisuus ja munuaisten vajaatoiminta yhdessä ja erikseen, lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Diabeteksen hyvä hoito vähentää sekä sydän- ja verisuonisairauksia että hidastaa munuaissairauden etenemistä.

Munuaissairaus voi vähitellen edetä vuosien mittaan. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaan eli ure​miaa hoidetaan dialyysihoidolla ja munuaissiirrolla.​

Diabeettisen munuaissairauden vaiheet

 

Tyypin 1 diabetesta sairastavilla munuaissairauden eteneminen vaikea-asteiseksi on viime vuosikymmeninä huomattavasti vähentynyt. Tyypin 2 diabetes on ollut yleisin vaikea-asteiseen munuaissairauteen ja dialyysihoitoon johtava sairaus Suomessa vuodesta 1999 lähtien. Viimeisten vuosien aikana vaike-asteisen munuaissairauden ilmaantuvuus tyypin 2 diabetesta sairastavalla on kuitenkin vähentynyt.​


 

Seuraava sivu