Jalkojen tutkiminen ja riskitekijöitä

​​​​Diabeteksen sairastumisvaiheessa jalat ovat suurimmalla osalla terveet. Jaloissa voi olla jo ennestään ongelmia, esimerkiksi taipumusta kynsien sisään kasvuun ja kynsivallin tulehdukseen, varvasvälien hautumiseen ja tulehduksiin, jalan ryhdin muutoksia kuten kaarijalka tai latuskajalka tai vaivaisenluu ja vasaravarpaita. Näitä ongelmia pitää hoitaa hyvin ja miettiä jalkojenhoidon koulutetun ammattilaisen eli jalkaterapeutin / jalkojenhoitajan kanssa tarvittavat hoitotoimet ja vakavampien ongelmien ehkäisy. ​

Jalkaongelmien riskitekijöitä

Diabeteksen lisäsairaudet ja valtimokovettumatauti altistavat erilaisille jalkaongelmille. Jalkaongelmia voivat aiheuttaa pitkäaikaisesti korkeaan verensokeritasoon liittyvät hermo-, verisuoni-, ja sidekudosmuutokset. Jalkojen verenkiertoa heikentävät mahdollinen alaraajojen valtimokovettumatauti ja tupakointi. Korkea verensokeri hidastaa haavojen paranemista. Myös erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet voivat vaikuttaa jalkojen omahoidon tai hoito-ohjeiden toteutumiseen. Esimerkiksi muistisairaudet, heikentynyt näkö, kömpelyys ja alentunut liikuntakyky voivat vaikuttaa jalkojen omahoitoon.

Useimmiten altistavat tekijät eivät yksin saa aikaan vakavia ongelmia, vaan tarvitaan jokin lisäsyy eli laukaiseva tekijä, joka käynnistää varsinaiseen jalkaongelmaan johtavan tapahtumaketjun. Tavallisia laukaisevia tekijöitä ovat epäsopivat jalkineet sekä virheellinen tai puutteellinen jalkojen omahoito.

Jalkojen tutkiminen

​​Diabetesta sairastavan jalat tulisi tutkia vähintään kerran vuodessa. Jalkojen perustutkimuksen voi hoitoyksikön sovitun käytännön mukaisesti tehdä diabeteshoitaja tai lääkäri tai jalkojenhoidon ammattilainen eli jalkaterapeutti/jalkojenhoitaja. Jalkojen perustutkimukseen kuuluu jalan rakenteen tutkiminen, suojatunnon ja verenkierron arviointi sekä jalkineiden tarkistus.​

Jalkaongelmille altistavia tekijöitä

Hermomuutokset syntyvät usein pitkään jatkuneesta korkeasta verensokerin tasosta. Hermomuutokset voivat heikentää jalkoja suojaavaa tuntoa ja jalkojen asentotuntoa. Suojatunnon heikentymisen seurauksena jalat eivät välttämättä tunne lämpötilan vaihtelua, kipua tai painetta. Jalat voivat vaurioitua huomaamatta, koska kipu ei varoita ongelmista. Hermomuutokset vaikuttavat myös jalkaterän lihashermoihin. Tyypillistä on jalan poikittaiskaaren laskeutuminen ja koukistajien kiristymisen seurauksena kehittyvät vasaravarpaat. Virheasennot muuttavat jalkaterän kuormitusta ja altistavat kovettumien muodostumiselle. Kovettumat haavautuvat helposti. Vasaravarpaat aiheuttavat myös kynsivaurioita.


Kuvassa jalan virheasento

Heikentynyt verenkierto edistää haavojen syntyä ja hidastaa niiden paranemista. Verisuonivauriot ja kudosten hapen saannin heikentyminen voivat altistaa ihon kuivumiselle ja ohentumiselle. Kuivaan ja ohueen ihoon syntyy helposti ihorikkoja ja halkeamia. Alentunut verenkierto voi aiheuttaa muutoksia myös kynsien kasvussa.

Sidekudosmuutokset jalassa lisäävät jalkapohjan kuormitusta ja heikentävät jalan omaa iskunvaimennusmekanismia. Kuormitusalueille syntyy helposti ihomuutoksia, erityisesti kovettumia.

Jalkaongelmia laukaisevia tekijöitä

  • pieni kivi kengässä hiertää huomaamatta haavan jalassa, jossa tunto on alentunut
  • astuminen terävän kiven, lasinsirun, nastan tai naulan päälle avojaloin
  • terävän jään reunan aiheuttama haava avantouinnissa
  • kynsien leikkauksen yhteydessä syntyvä haava
  • omatoiminen kovettuminen ohentaminen
  • liian kapeiden tai lyhyiden kenkien aiheuttama hankaus tai paine aiheuttaa hiertymän, haavan tai rakon
  • liian kuuman jalkojen pesuveden aiheuttama palovamma
  • palovamma kun jalkoja nostetaan saunassa liian ylös
  • paleltumavammat liian pienten kenkien tai ohuiden sukkien kanssa
  • känsälaastarit.

Diabeettisen jalkahaavan synty

Kuva: Diabeetikon jalkaongelmat -työryhmä

Muualla Diabetestalossa

Lue jalkojen omahoidosta​



Seuraava sivu