Jalkaongelmia ja niiden ehkäisy

Kaarijalka voi olla rakenteellinen ominaisuus, tai se voi kehittyä diabeteksen lihashermomuutosten seurauksena. Korkeakaarisessa jalassa on vähän tukipintaa ja paine kohdistuu voimakkaasti kantapäälle ja päkiälle. Korkeakaarisen jalan hoitoon kuuluvat hyvät kengät. Yksilölliset tukipohjalliset saattavat olla tarpeen. Diabeetikon tulee välttää paljain jaloin kävelyä etenkin, jos on todettu neuropatiaa. Sisäkenkiä tulee käyttää myös sisällä ja kaikki jalkineet tulee valita erityisen huolellisesti. Hoitopaikastasi saat apua jalkineasioissa.

Lattajalka on korkeakaarisen jalan vastakohta. Jalan pitkittäiskaaren madaltuminen voi olla rakenteellista tai aiheutua esimerkiksi jalkaterän huonosta lihaskunnosta. Usein taustalla on myös muita jalkaterän tai ylempien osien toiminnan muutoksia. Lattajalkaa hoidetaan jalkaterän lihaksia vahvistavalla voimistelulla sekä tukipohjallisilla.

Vaivaisenluun virheasento johtuu usein jalkaterän toiminnan häiriöstä, jossa isovarpaaseen kohdistuu voimakas kuormitus. Virheasentoa edesauttaa myös ahdas tai korkeakorkoinen kenkä. Vaivaisenluulla tarkoitetaan virheasentoa, jossa isovarvas kääntyy kohti muita varpaita. Itsehoito perustuu sopiviin jalkineisiin sekä lihasharjoitteluun. Hoito-ohjeiden saamiseksi on hyvä kääntyä jalkaterapeutin/jalkojenhoitajan puoleen.

Vasaravarpaat johtuvat usein pienistä tai epäsopivista jalkineista. Virheasennossa varpaat vetäytyvät koukkuun yhdestä tai molemmista varpaan nivelistä. Usein vasaravarpaan päähän syntyy kovettumamuodostusta. Kynsi voi myös paksuuntua. Virheasento voi liittyä myös esimerkiksi korkeakaariseen jalkaan tai vaivaisenluuhun. Vasaravarpaiden hoidossa tarvitaan hyvät kengät, joissa on tarpeeksi tilaa varpaille. Myös kevennyshoito on oleellista.

​Kovettumat ja känsät johtuvat usein jalkojen ja varpaiden virheasennoista. Myös epäsopivat kengät voivat aiheuttaa hankausta ja painetta, minkä seurauksena iho paksuuntuu. Kovettuma-alue haavautuu herkästi. Kovettumien ja känsien omahoitoon kuuluvat rasvaushieronta perusvoiteella sekä asianmukaisten jalkineiden käyttö. Kovettuma-aluetta voi suojata esimerkiksi superlonpu​tkella. Jalkaterapeutti/jalkojenhoitaja poistaa kovettuman tai känsän ja selvittää niiden muodostumisen syyt.

Kantapäiden halkeamat liittyvät useimmiten kuivaan ihoon. Kuiva ja joustamaton iho voi haljeta verinahkaan asti. Myös voimakas kantaisku lisää painetta kantapään alueella. Halkeilevia kantapäitä tulee rasvata huolellisesti. Pehmeät iskunvaimennuspohjalliset auttavat ehkäisemään ihon halkeilua.

Rakot syntyvät toistuvasta mekaanisesta rasituksesta. Rakko on nestekertymä, joka syntyy ihoon tai ihon alle. Rakkoa ei saa omatoimisesti puhkaista tulehdusriskin vuoksi. Rakkoa tulee suojata omahoitotuotteilla, esimerkiksi polyuretaanivaahtolevyllä. Rakkojen syntyä voi ehkäistä esimerkiksi talkilla tai pehmeällä suojalla.

Syylä on viruksen aiheuttama hyvänlaatuinen ihokasvain. Suurin osa syylistä paranee itsestään muutamassa kuukaudessa. Syyliä ei tule hoitaa syövyttävillä aineilla.

Varvasvälihautumat johtuvat usein hikoilevista jaloista, liian pienistä kengistä tai sukista, huolimattomasta omahoidosta tai varpaiden asentovirheistä. Rikkoutunut iho on altis bakteeri-infektioille. Varvasvälihautumien hoidossa huolellisen pesun ja kuivauksen lisäksi varvasvälissä tulee käyttää lampaanvillaa tai kuitukangastaitoksia.

Jalka- ja kynsisieni alkavat usein hautuneesta varvasvälistä, mistä se voi levitä myös muualle jalkaan. Oma hoitopaikka varmistaa sieni-infektion sieniviljelyllä. Jalkojen, sukkien sekä kenkien puhtaus auttavat sienitulehduksen hoidossa. Hoitohenkilökunta määrittelee aina sieni-infektion hoidon.