​​​​​​​Osa ihotuntoa hermottavista hermosäikeistä on ohuita hermosäikeitä, joiden tehtävänä on välittää aivoihin tietoa mm. kivusta ja lämpötilan eroista. Ohuet hermosäikeet vaurioituvat herkästi kohonneesta verensokerista.

Ohimenevää akuuttia kivuliasta ohutsäieneuropatiaa tavataan joskus pitkäaikaisesti korkean verensokeritason korjautuessa nopeasti. Näin voi tapahtua myös vasta tyypin 1 diabetekseen sairastuneella.

Ohutsäieneuropatian tyypillisin oire on polttava kipu alaraajoissa ja jalkaterissä. Lisäksi voi esiintyä pistelyä, sähköiskumaisia tuikkauksia, tunnottomuutta, kylmän tunnetta, kutinaa ja kihelmöintiä, kipuaistimuksen korostumista. Peiton tai sukan kosketus säären iholla voi olla sietämättömän kivuliasta. Oireet korostuvat usein levossa.

Tutkimukset

Lääkärin suorittamat hermotuntotestit mittaavat paksujen hermosäikeiden toimintaa. Nämä tutkimukset voivat ohutsäieneuropatiassa olla täysin normaalit. Ohutsäieneuropatian diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin. Tarkentavina tutkimuksina voidaan joskus tehdä tuntokynnysmittaus.

Kivuliaan neuropatian hoito

Neuropatia on kivulias vain osalla henkilöistä, eikä tämän syytä tiedetä. Neuropatiakivun syynä ovat kipuratajärjestelmässä tapahtuvat muutokset. Vaikka neuropatiaan ei sinänsä ole parantavaa hoitoa, kipuoire​isiin on tarjolla kipukynnystä nostavia lääkehoitoja.

Myös kivuliaassa neuropatiassa on tärkeä pohtia, ettei taustalla ole muuta, hoidettavaa syytä.

Neuropatiaan liittyviä kipuoireita hoidetaan ensisijaisesti nk. trisyklisillä masennuslääkkeillä, uudemmilla masennuslääkkeillä, epilepsialääkkeillä (pregabaliini, gabapentiini) tai niiden yhdistelmillä. Joskus tarvitaan keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä. Lääkityksillä pyritään nostamaan kipukynnystä.

Vaikka verensokerin hyvä hoito on neuropatian yhteydessä tärkeää, verensokerin hoito ei sellaisenaan tehoa neuropaattiseen kipuun. Keskeisintä on neuropaattisen kivun hyvä hoito.