Autonominen neuropatia

Autonomisen hermoston tehtävä on säädellä elintoimintoja ja mukauttaa niitä elämän eri tilanteisiin.

​​​​​​​Autonomisen neuropatian epäilyssä henkilön oireet ovat tärkeässä roolissa. Autonominen hermosto ei ole tahdonalaisen vaikutuksen alla. Autonomisen neuropatian epäilyssä henkilön oireet ovat tärkeässä roolissa. Oireitaan voi itse kartoittaa ja ottaa oirekyselylomakkeen mukanaan diabetesvastaanotolle.

Autonomisen neuropatian toteamiseksi tarvitaan lääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen lisäksi joskus erityistutkimuksia, joilla lähinnä suljetaan pois muita syitä oireelle.

Sydämen ja verenkierron hermotoiminnan häiriö

Verenkiertoelimistön autonomisen neuropatian oireita ovat tiheäsykkeisyys, huono rasituksen sieto ja verenpaineen lasku seisomaan noustaessa (nk. ortostaattinen hypotensio). Verenkiertoelimistön neuropatia on usein pitkään oireeton. Tarkoilla tutkimuksilla voidaan jo oireettomassa vaiheessa havaita esimerkiksi normaalin sykevaihtelun vähentymistä.

Verenkierron säätelyä tutkitaan vastaanotolla nk. ortostaattisella kokeella.

Ortostaattinen koe

Verenpaine ja syke mitataan ensin henkilön istuessa ja sitten seisoessa muutaman minuutin ajan. Jos systolinen verenpaine (=yläpaine) laskee seisoessa yli 20 elohopeamillimetriä, kyseessä on todennäköisesti verenkiertoelimistön autonominen neuropatia.

Autonomisen hermoston tutkimus

Epäselvissä tapauksissa voidaan tehdä sairaalassa autonomisen hermoston tutkimuspaketti.

Verenkiertoelimistön autonomiseen neuropatiaan liittyy lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitauti-sairauksiin. Tämän vuoksi neuropatian ennaltaehkäisy, pitämällä verensokeri hyvällä​ tasolla, on tärkeää.

​​Mikäli oireena on autonomiseen neuropatiaan liittyvää verenpaineen laskua, on tärkeää, että lääkäri arvioi tarkkaan verenpaineeseen vaikuttavat lääkitykset. Oireita voi itse lievittää nousemalla seisomaan hitaammin, ja käyttämällä tukisukkia. Vaikeammassa tilanteessa voidaan käyttää verenpainetta nostavaa lääkettä.

Suoliston hermotoiminnan häiriöt

Suoliston hermotoiminnan häiriöt voivat vahingoittaa mitä tahansa suoliston osaa. Suoliston neuropatiassa ravinto ei kulje suolistossa normaalilla tavalla eteenpäin. Diabetesta sairastavan vatsavaivat voivat myös johtua muista syistä kuin neuropatiasta. Sen vuoksi vatsavaivoja selvitetään samalla tavoin kuin kaikilla muillakin.

Mahalaukun hermotoiminnan häiriö eli gastropareesi

Gastropareesissa eli mahalaukun neuropatiassa oireet aiheutuvat mahalaukun hidastuneesta tyhjenemisestä. Tyypillisiä oireita ovat ylävatsakipu, turvotus, varhainen täyttymisen tunne, oksentelu ja pahoinvointi, mutta mahalaukun neuropatia voi myös joskus olla oireeton. Oireet voivat joskus ilmetä jaksoittain, joiden välissä on oireettomia kausia.

Joskus gastropareesin ainoa vihje on selittämättömät hypoglykemiat. Syynä on se, että ateriainsuliinin vaikutus ehtii alkaa ennen kuin ruuan hiilihydraatit ovat ehtineet mennä eteenpäin hitaasti toimivasta mahalaukusta.

Oireiden selvittelyssä tärkeintä on sulkea tähystystutkimuksin pois muut ruoansulatuskanavan sairaudet. Jatkotutkimuksena mahalaukun tyhjenemisnopeutta voidaan tutkia mahan toiminnan isotooppikuvauksella eli gammakuvauksella). Keskeistä hoidossa ovat hyvä glukoositasapaino sekä ravitsemusneuvonta. Hoidoksi suositellaan pieniä, niukasti rasvaa ja kuituja sisältäviä aterioita kuusi kertaa päivässä. Ruoka-aineet tulisi hienontaa ja pureskella hyvin. Oireenmukaiseen hoitoon on käytettävissä muutamia lääkkeitä.

Gastropareesin ruokavaliohoito

Gastropareesin ruokavaliohoito Gastropareesin hoitoon käytetyssä ruokavaliossa vältetään huonosti sulavia ruokia. Sellaisia ovat ruoka-aineet, joissa on kova tai sitkeä pinta tai säikeinen tai kuituinen rakenne.

Ruokavalio toteutetaan pehmeän ruokavalion periaatteiden mukaisesti. Ruoka-aineita voidaan käsitellä ruokavalioon sopiviksi esimerkiksi kuorimalla, raastamalla hienoksi, kypsentämällä tai soseuttamalla. Yleissääntönä on, että ruoka on sopivan rakenteista, jos sen tarvittaessa pystyy hienontamaan haarukalla. Ruokavalion toteutuksessa tarvitaan ravitsemusterapeutin ohjausta.

Esimerkkejä huonommin sulavista ruoista:

  • isot raaste- tai salaattiannokset
  • viinirypäleiden, luumun ja tomaatin kuoret
  • sitrushedelmien kalvot
  • kuivatut hedelmät ja marjat
  • sitkeä tai kuiva liha
  • uunissa kovaksi paistunut laatikon pinta tai leivän kova kuori
  • kokonaiset jyvät, siemenet, pähkinät, leseet
  • sienet

Diabeettinen ripuli ja ummetus

Neuropatia voi aiheuttaa joko ripulia tai ummetusta. Toisaalta ripuli- ja ummetustaipumus ovat oireina yleisiä, minkä vuoksi ei aina ole selvää johtuvatko ne diabeteksesta vai muusta syystä. Oireiden selvittely vaatii usein erilaisia tutkimuksia, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöiden ja keliakian poissulkua laboratoriokokein ja tarvittaessa tähystystutkimuksia. Suoliston autonomiseen neuropatiaan on käytettävissä oireenmukaisia lääkehoitoja.​​

Virtsa- ja sukupuolitoimintojen häiriöt

Autonomisen neuropatian oireena voi esiintyä erilaisia rakon toiminnan häiriöitä. Silloin henkilö ei välttämättä tunne virtsaamisen tarvetta, vaikka rakko on täynnä. Virtsatessa rakko saattaa tyhjentyä vain osittain. Virtsaelinten oireissa tarvitaan usein urologisia jatkotutkimuksia. Jos normaali virtsaaminen ei onnistu, saatetaan tarvita rakon toistokatetrointeja.

Erektiohäiriöt voivat osittain johtua neuropatiasta, mutta häiriön syy on yleensä monitekijäinen. Erektiovaikeuksista on tärkeä mainita vastaanotolla. Hoidossa voidaan käyttää lääkkeitä, mutta ensin oireen syy pyritään selvittämään.

Hikoiluongelmat

Autonominen hermosto säätelee myös hikirauhasten toimintaa. Häiriöt voivat vähentää hien erittymistä tai jopa lisätä sitä tietyissä tilanteissa.

​Alaraajojen neuropatiassa jalkapohjien iho on usein kuiva heikentyneen hien tuoton vuoksi. Lisäksi voi esiintyä liiallista hikoilua pään alueen hikoilupuuskina, erityisesti ruokailun yhteydessä.


Edellinen sivuSeuraava sivu