​​​​Tavallisin diabeettisen neuropatian muoto on raajojen ääreishermoihin, sekä tuntohermoihin että lihasten toimintaan vaikuttava hermovaurio (distaalinen sensomotorinen polyneuropatia). Tällainen ääreishermoston neuropatia alkaa yleensä jalkateristä ja voi vähitellen laajentua raajoissa ylöspäin. Oireet sijaitsevat tavallisesti hansikas-sukka-tyyppisesti molemmissa raajoissa.

Tunto-oireita ovat puutuneisuus, pistely, tunnottomuus ja osalla myös kipu. Tyypillisesti oireet tuntuvat voimakkaammin levossa, esimerkiksi öisin. Neuropatiaan voi joskus liittyä lihasheikkoutta tai kävelyvaikeuksia. Neuropatia on jopa puolella oireeton, jonka vuoksi seulonta on tärkeää. Suojatunnon puutos on diabeettisen jalkahaavan tärkein riskitekijä. Neuropatiaa seulomalla ja hoitamalla voidaan estää jalkahaavojen syntymistä sekä amputaatioita.

Tutkimukset

Kosketustunto tutkitaan jaloista ohuella ja taipuisalla langalla eli monofilamentilla yleensä ainakin kolmesta kohdasta. Lisäksi vastaanotolla tutkitaan usein jalkaterän värinätunto sekä jänneheijasteet. Herkin suurien hermosäikeiden toimintaa mittaava menetelmä on hermoratajohtumistutkimus eli ENMG-tutkimus, mutta se ei ole välttämätön, jos oireet ovat diabeettiselle neuropatialle tyypillisiä.