Verensokeritulosten luotettavuus ja häiriötekijät

Mittaustulokseen voivat vaikuttaa mittaushetkellä monet häiriötekijät, joita vähentämällä ja poistamalla saadaan mahdollisimman luotettava tulos.

​Verinäytteen otossa mittaustekniikka, mittausvälineiden säilyttäminen ja käsittely vaikuttavat tulosten luotettavuuteen. Verensokerimittarin käyttöohjeisiin kannattaa tutustua tarkkaan ja harjoitella mittarin käyttöä myös hoitajan kanssa.

Jos verensokerimittarin ilmoittama tulos tuntuu epäluotettavalta tilanteeseen ja omaan vointiin verrattuna, verensokeri kannattaa mitata heti uudestaan ja hyvällä tekniikalla. Samalla kannattaa miettiä, mikä on mahdollisesti mennyt vikaan.

Verensokerimittarin antama verensokeritulos tarkoittaa veren glukoosipitoisuutta, jonka yksikkö on mmol/l (millimoolia litrassa) Mittareiden mittausalue on mittarista riippuen 0,6-33,3 mmol/l välillä. Näytteenottoon testiliuskalle tarvittava verimäärä vaihtelee 0,3 – 0,6 mikrolitran välillä.

Mittareilta ja niiden testiliuskoilta vaaditaan tulosten luotettavuutta kansainvälisen standardin (ISO15197:2013) mukaan. Käytännössä pikamittareihin liittyvä mittausvirhe on noin 10 % puoleen tai toiseen. Verensokerin arvolla 10 mmol/l oikea tulos on välillä 9.0–11.0, ja arvolla 5 mmol/l välillä 4.5–5.5. Tämä tarkkuus riittää hyvin diabeteksen hoidon onnistumisen seuraamiseen. Mittaustarkkuus on huomioitava erityisesti, jos tuloksen perusteella annostellaan insuliinia.

Isommat mittausvirheet voivat johtua mittaajasta ja mittauksen aikaisista virheistä eivätkä itse mittarista. Jos verensokeritulos ei tarkistusmittauksista huolimatta vastaa todellista tasoa tai tuntemuksia, mittarin toiminta on tarkistettava laboratoriossa tai hoitopaikassa.

Verensokerimittareita koskevissa teknisissä ongelmissa voi olla yhteydessä myös mittarin valmistajan tai maahantuojan tuotetukeen, silloin ilmoitetaan mittarin sarjanumero ja testiliuskapurkin eränumero (LOT numero).

Verensokerin mittaustuloksen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä:

  • iho on likainen pistoskohdassa
  • näytteenottokohdassa on desinfiointiainetta tai käsivoidetta
  • näytteenotto kohdan puristaminen, liian pieni veripisara
  • kylmä iho tai heikentynyt ääreisverenkierto
  • testiliuskat ovat altistuneet lialle, kosteudelle, pölylle, kuumalle tai kylmälle
  • testiliuskat ovat säilytetty purkin kansi auki tai ne ovat vanhentuneet
  • verensokerimittari on liian kylmä
  • verensokerimittarin liuskaporttiin on päässyt likaa tai kosteutta
  • verensokerimittari on rikkoutunut tai sen paristo on heikko.

Jotkin veren koostumukseen vaikuttavat sairaudet tai happihoito vaikuttavat yksilöllisesti tuloksiin ja se on huomioitava verensokerimittarin valinnassa.


Edellinen sivuSeuraava sivu