Verensokerin mittaaminen kohta kohdalta

 Verensokerin mittausvälineet otetaan esille. Liuskapurkista tarkistetaan voimassaoloaika eli viimeinen käyttöpäivämäärä. Hyvä on tietää myös mittausliuskojen säilyvyys sen jälkeen kun purkki on avattu, ja merkitä purkkiin avauspäivämäärä. Liuskat säilytetään purkissaan tai pakkauksessaan, jotka avataan juuri ennen mittaamista. Liuskat suojataan siten lialta, pölyltä ja kosteudelta.

Jos on mahdollista, pestään kädet. Jos on tarpeen desinfioida kädet desinfektioaineella, odotetaan että aine haihtuu (käsidesi vaikuttaa tulokseen, joten sitä ei tule käyttää).

 Kosteus käsissä, lika tai ruoka sormissa vaikuttaa mittaustulokseen. Kosteus näytteenottokohdassa vaikeuttaa sopivan veripisaran saamista.

Verinäytteenottolaitteita eli lansetteja ja lansettikyniä on useita eri malleja. Käytössä on myös turvalansetteja, joilla voi pistää vain kerran.

Lansettikynä valmistellaan näytteenottoa varten, eli tarkistetaan pistossyvyys ja vaihdetaan lansettineula tarvittaessa. Pistossyvyyttä säätämällä saadaan sopivan kokoinen veripisara.

Samaa pistolaitteen neulaa voi käyttää päivän ajan, ellei hoitopaikka ole antanut muita ohjeita.

Liuskaa käsitellään puhtain, kuivin sormin. Liuska laitetaan mittarin liuskaporttiin. Liuskan kohta, johon veripisaran annetaan imeytyä jää näkyviin. Oikein asetettu liuska käynnistää mittarin. Verensokerimittarin liuskaporttiin joutunut lika tai pöly voivat haitata mittarin toimintaa.

 Sopivia näytteenottokohtia ovat sormenpäiden reuna-alueet. Näytettä ei kuitenkaan kannata ottaa aivan kynnen vierestä (kynsivallintulehduksen estämiseksi). Peukaloa ja etusormea on hyvä säästää pistoksilta, koska ne ovat herkempiä sormia ja niitä käytetään muuten paljon.

Jos näytteenotto sormista ei ole mahdollista, vaihtoehtoisia näytteenottokohtia ovat kämmenen sivu peukalon alta tai käsivarsi. Vaihtoehtoisista kohdista ei oteta näytettä, jos epäilee verensokerin olevan matala. Sormenpäästä mitattu tulos on lähimpänä sen hetkistä verensokeriarvoa.

 Pistolaitteella pitää saada riittävän kokoinen veripisara pistoskohtaa (sormenpäätä) puristamatta. Riittävän kokoinen pisara on lähes pippurin kokoinen. Jos pisara ei muodostu, voi sormen juuresta kevyesti puristella (”lypsää” sormea).

Ensimmäinen veripisara pyyhkäistään pois jos mahdollista. Näin vähennetään mahdollisia iholta tulevia epäpuhtauksia. Vasta seuraavan, riittävän kokoisen veripisaran annetaan imeytyä liuskan testialueelle.

Jos sopivan kokoisen veripisaran saaminen on vaikeaa, ei ensimmäistä pisaraa pyyhitä, kunhan näytteenottokohdan iho on puhdas.

Verensokerimittari ja liuska pidetään mielellään ylöspäin kohtisuoraan pisarasta. Pisaran annetaan imeytyä liuskaan. Tulos tulee näkyviin mittarin näytölle yleensä muutaman sekunnin kuluttua. Jos mittaustulosta ei tule, mittarin näyttöön tulee virhekoodi tai jos tulos epäilyttää eikä vastaa tuntemuksia, mittaus tehdään uudelleen uudella liuskalla.

Lopuksi käytetty liuska poistetaan mittarista ja hävitetään.

 Mittaustulos kirjataan omaseurantavihkoon, jollei käytössä ole tietokone- tai mobiilisovellusta. Kannattaa pohtia mitä tulos tarkoittaa diabeteksen omahoidon kannalta.

Verensokerin mittaustulosten lisäksi on hyvä ainakin jaksoittain  ja ennen vastaanottoa merkitä muistiin:

• verensokerin lääkehoito ja insuliinihoitoisella insuliiniannokset
  
• aterioiden hiilihydraattimäärät (tai ruokapäiväpäiväkirja)
  
• liikunta
• matalan verensokerin oireet
• sairaspäivät tai muuten normaalista poikkeavat tilanteet.

Kaikki nämä ovat verensokeritulosten lisäksi apuna arvioitaessa hoidon ja lääkityksen sopivuutta. Erilaisten sovellusten avulla omaseurantatulokset voidaan lähettää hoitopaikkaan sovituin väliajoin. Verensokerimittari ja omaseuravihko otetaan mukaan vastaanotolle.

Veripisaran saamista voi auttaa lämmittämällä näytteenottokohtaa pesemällä kädet lämpimällä vedellä ja hieromalla. Kättä voi pitää hetken alaspäin ja puristella nyrkkiin tai ravistella. Jos kunnollista veripisaraa ei saa näytekohtaa kevyesti puristamalla, tarkistetaan lansetin pistossyvyys. Näytteenottopaikkoja käytetään mahdollisimman laajasti ja pistoskohtaa vaihdetaan usein. Käsien ihon kunnosta on hyvä huolehtia rasvaamalla kädet iltaisin, ei kuitenkaan ennen mittausta.

Kivun tunteeseen mittauksia tehdessä usein tottuu. Pistoksen syvyydellä ja pistolansetin mallilla voi olla vaikutusta. Oma hoitaja neuvoo pistoslaitteen ja mittausvälineen valinnassa.

Kun sormia käytetään esimerkiksi soittamiseen, elintarvikkeiden käsittelemiseen ilman suojakäsineitä tai työhön, jossa kädet likaantuvat, näyte voi olla tarpeen ottaa muualta kuin sormista. Mittaus muualta kuin sormenpäistä saattaa olla tarpeen myös silloin, kun sormet ovat poikkeuksellisen arat, sormien verenkierto on huonoa tai sormenpäiden iho on kovettunut.

Sormenpäiden sijaan vaihtoehtoisia näytteenottokohtia ovat tavallisesti kämmenen sivut tai käsivarsi. Alaraajoista ei näytettä oteta. Vaihtoehtoisista kohdista ei mitata silloin, jos verensokeri on liian matala, koska vaihtoehtoisilta alueilta mitattuna verensokerin muutos näkyy hitaammin kuin sormenpäästä mitattuna. Jos verensokeri on nopeasti nousemassa tai laskemassa esimerkiksi ruuan tai ateriainsuliinin pistämisen jälkeen, tulos ei ole niin tarkka. Runsas käsivarren karvoitus pitää ajaa pois ennen näytteenottoa.

Pistoslaitteissa voi olla näitä vaihtoehtoisia näytteenottokohtia varten vaihdettava kärkiosa.