Verenpainelääkkeiden käyttö

Jos elintapahoito ei riitä pitämään verenpainetta tavoitetasolla aloitetaan sen lisäksi lääkehoito. Tavoitteena on suojata sydän- ja verenkiertoelimistöä diabeteksen ja kohonneen verenpaineen pitkäaikaisvaikutuksilta.

Verenpainearvot vaihtelevat päivätä toiseen. Lääkehoidon aloittamisen päätös perustuu vastaanottomittausten lisäksi kotona tehtävään verenpaineen tason määrittämiseen tai verenpaineen vuorokausiseurannan tuloksiin. Tällöin voidaan sulkea pois jännittämisestä aiheutuneet tai tilannekohtaisesti vastaanotolla mitatut korkeat verenpainelukemat.

Jos kohonnut verenpaine ei seurannassa korjaannut elintapamuutoksilla aloitetaan lääkehoito. Seurannan pituus riippuu verenpaineen tasosta. Diabetesta sairastavalla lääkehoito aloitetaan jo lievästikin kohonneelta verenpaineen tasolta eli systolisen verenpaineen tasolta 140 mmHg ja diastolisen verenpaineentasolta 90 mmHg. Kotimittauksissa vastaava taso on 135 / 85 mmHg.

Jos diabetekseen liittyy munuaismuutoksia, niin munuaisten painetta alentava verenapainelääke voidaan aloittaa vaikka verenpaine muuten luokilteltaisiin normaaliksi.

Lääkehoito ja elintapahoito ovat toisiaan täydentäviä. Hyvin toteutuva elintapahoito vähentää lääkityksen tarvetta ja verenpaine pysyy tavoitelukemissa pienemmällä lääkemäärällä. Elintaparemontin myötä voidaan osalla henkilöistä luopua verenpainelääkityksestä.

Voiko verenpainelääkkeitä itse vähentää

Verenpainelääkkeen mahdollisesta omatoimisesta muuttamisesta sovitaan oman lääkärin kanssa. Laihtuminen tai pitkäaikaisen stressin helpottaminen voi alentaa verenpainetta siinä määrin, että verenpainelääkitystä pitää vähentää tai lopettaa kokonaan. Hoitosuunnitelmaan voidaan kirjata yksityiskohtaiset ohjeet miltä verenpaineen tasolta ja mitä lääkitystä tarpeen mukaan vähennetään.




Edellinen sivuSeuraava sivu

 



Katso lisää