Insuliinin säilyttäminen voi olla ongelmallista, jos kohdemaan ilmasto on joko hyvin lämmin tai kylmä. Insuliinia tulee säilyttää niin, ettei se pääse lämpiämään liikaa (yli +30 ºC) eikä jäätymään. Molemmissa tilanteissa insuliinista tulee tehotonta. Esimerkiksi diabetesyhdistyksistä on hankittavissa koteloita, jotka suojaavat insuliinia tehokkaasti niin lämmöltä kuin pieneltä pakkaseltakin.
Koska matkan aikana matkatavarat voivat vahingossa joutua toiselle lennolle kuin on tarkoitus tai kadota kokonaan ja matkalaukut saatetaan pakata lentokoneissa lämmittämättömään ruumaan, insuliini tulee ottaa mukaan käsimatkatavaroihin.
Insuliinia ja pistosvälineitä tulee matkalle varata kaksinkertainen määrä arvioituun tarpeeseen nähden ja jakaa ne useampaan eri säilytyserään. Insuliinipumppua käyttävän henkilön pitää ottaa matkalle mukaan myös varajärjestelmään kuuluvat monipistoshoitovälineet.
Euroopan maiden välillä on vain muutaman tunnin aikaeroja, joita ei tarvitse erityisemmin huomioida, vaan insuliinipistokset voi siirtää suoraan paikalliseen aikaan. Mannertenvälisillä matkoilla aikavyöhyke-erot ovat suuremmat. Yli 3 tunnin aikaero kannattaa huomioida insuliinin annostelussa.
Siirryttäessä itä-länsisuunnassa usean aikavyöhykkeen yli elimistön vuorokausirytmi häiriintyy, paikallisen ajan ja elimistön oman kellon käydessä eri aikaa. Monien hormonien eritys noudattaa hyvin tarkoin vuorokausirytmiä ja niiden eritys sopeutuu hitaasti uuteen aikaan. Lähteen päin siirryttäessä sopeutuminen aikaeroon tapahtuu yleensä helpommin kuin itään päin matkustettaessa, mutta yksilölliset erot ovat suuret.
Aikaerorasituksen oireita ovat ”väärään aikaan” ilmenevä väsymys ja unettomuus, päänsärky, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet ja vatsaoireet. Oireet voivat osaltaan muistuttaa matalan verensokerin tuntemuksia. Aikaeroon sopeutuminen tapahtuu yleensä parhaiten, jos siirtyy heti noudattamaan kohdemaan aikaa.
Valmistautuminen aikaerorasitukseen
Aikaerorasitusta voi vähentää jo ennen lentomatkaa myöhentämällä länteen suuntautuvan lentomatkan edellä nukkumaanmenoa ja heräämistä sekä itään suuntautuvan lennon edellä aikaistamalla molempia ajankohtia.
Insuliinin annostelu monipistoshoidossa aikavyöhykkeitä ylitettäessä
Insuliinipistosten aikataulun suunnittelu kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin ennen matkaa yhdessä hoitavan lääkärin tai diabeteshoitajan kanssa. Pistosaikataulusta voidaan etukäteen tehdä kirjallinen suunnitelma, johon kirjataan rinnakkain sekä kotimaan että kohdemaan ajat, lennon aikataulu ja kesto sekä suunnitellaan insuliinin pistosajankohdat muutoksineen.
Paikallisilla ruuilla herkuttelu on osa matkan iloista. Kannattaa kuitenkin pitää järki mukana syömisessä ja huolehtia hygieniasta ja välttää kypsentämättömiä ruokia. Turistiripuli tai vatsatauti voi heiluttaa verensokerit ja pilata koko matkan.
Lämpimissä olosuhteissa kannattaa välttää kylmiä tai puutteellisesti kypsennettyjä ruokia, salaatteja, irtojäätelöä, jääpaloja ja keittämätöntä vettä. Pulloveden juominen on turvallisempaa kuin hanaveden. Käsiä kannattaa pestä huolellisesti.
Mikäli matkakohteena on Välimeren etelä- tai itäpuoli tai eksoottisempi kohde, oman lääkärin kanssa voi neuvotella varmuuden vuoksi mukaan otettavasta antibioottikuurista.
Erikoisemmista ruuista voi olla vaikea arvioida hiilihydraattimääriä, joten pikainsuliinin annostelussa kannattaa olla varovainen, vaikka ruoka-annos näyttäisikin suurelta.
Helteellä insuliinin imeytyminen nopeutuu, mikä voi aiheuttaa yllättävän verensokerin laskun. Matkoilla tulee usein myös liikuttua tavallista enemmän. Matalan verensokerin varalta täytyy aina pitää mukana jotakin ensiapuevästä, esimerkiksi rypälesokeria, sokeria tai täysmehua.
Glukagonia on hyvä ottaa mukaan, jos matkalla on seurana joku, joka voi sen tarvittaessa vakavassa hypoglykemiassa pistää. Jos matkustaa yksin, kannattaa kertoa diabeteksesta esimerkiksi matkaoppaalle.